Norjalainen lohi – Professori Jukka Korpela

Törmäsin viime sunnuntaina Pietarin Poljustrovin torilla pieneen loheen, jossa oli alkuperäismerkintä: se oli Norjasta. Asiassa on se hassu puoli, että näiden pitäisi olla tuontirajoitusten alaisia. Tosin kukaan ei enää muista, kuka asetti rajoitukset. Viimeksi kun kysyin lohien alkuperästä, olivat lohet Murmanskista tai Valko-Venäjältä. Tietenkin ne oli salakuljetettu Norjasta, mutta nyt siis sanottiin asia avoimesti.

Tässä on parikin mahdollisuutta. Kun Venäjän talous menee nyt ylöspäin, ihmiset haluavat ostaa hyvää ja hienoa. Se on venäläisille ulkomaalaista. Voi siis aivan hyvin olla, että tuo kohtuullisen pieni kala oli omaa tuotantoa, mutta kauppias väärensi sen norjalaiseksi saadakseen paremman hinnan. Toinen mahdollisuus on se, että perivenäläiseen tapaan tämäkin asia on lyöty läskiksi: salakuljetusta voi harjoittaa aivan avoimesti. Sitten on vielä sekin mahdollista, että kun Valko-Venäjän ja Venäjän välit ovat nyt kriisiytyneet, ei valkovenäläinen lohi ole enää suosittua. Paremman puutteessa ilmoitetaan siis asian oikea laita.

Venäjä on hassu maa, johon ihastuu, kun pääsee tarpeeksi hyvin sisälle. Samalla harmittelee sitä, kuinka vaikea normaalin länsimaisen ihmisen on ymmärtää venäläisten logiikkaa. Sitä kuitenkin kannattaisi yrittää, koska ei Venäjä tästä häivy minnekään. Täällä on kerran kymmenessä vuodessa jokin katastrofi, josta sitten noustaan taas entistä ehompana mutta entisellään sen enempää länsimaistumatta. Näin on tapahtunut viimeiset tuhat vuotta.

Läntistä rationalistista logiikkaa noudatetaan vain sattumalta. Siksi ei kannata puhua Putinin ohjelmasta sen enempää kuin kuvitella, että aikoinaan Iivana Julma, Pietari Suuri, Lenin tai Stalin olisivat pystyneet kontrolloimaan kaikkea. KGB:kään ei ollut sen tehokkaampi kuin muut neuvostoviranomaiset eli siis sekin oli täysin pihalla kaikesta. Pikemmin asiat kulkevat omaa rataansa, eikä kukaan oikeasti välitä hallitsijoiden määräyksistä muuten kuin puheen tasolla.

Tärkeää on havaita se, että käsitteet epäjärjestys ja vapaus tarkoittavat päinvastaista kuin meillä lännessä. Pienenä yksityiskohtana tämä tuli esille, kun kävin Marinskissa katsomassa Berliozin ”Kesäyön unelman”. Hienot, tietokoneen tulostamat liput kertoivat, kuinka nykyajassa ollaan. Kun käytännössä katsomoon mentiin venäläisessä hässäkässä, tuskin kukaan istui omalla paikallaan. Systeemi siis on, mutta on eri asia, miten sitä noudatetaan.

Toisaalta aina pitää saada aikaan hässäkkä. Kun nousee Pietarissa Allegroon, kasataan kaikki junan matkustajat ensin ruuhkaan seisomaan. Sitten marssivat konduktöörit paikalle avaamaan portit ja alkaa ryntäys ja tungeksiminen kohti junaa. Länsimaisella logiikalla ajattelisi, että ihmiset nousisivat omaa rauhallista tahtiaan junaan ilmaan mitään ”kokoamisajoa”, mutta tämä näyttää venäläisten silmissä individualistiselta epäjärjestykseltä.

Olinkin aivan kauhistunut, kun viime sunnuntain hesarissa puolustusvoimain komentaja oli twiitannut eteenpäin Chatham Housen analyysiä Venäjästä. Kaikenlaista väkeä sitä palkataankin puolustusvoimien komentajaksi! Nämä ajatuspajat ovat ideologisia ja täysin epätieteellisiä, puoliuskonnollisia laitoksia. Ei niiden juttuja pidä ottaa tosissaan eikä ainakaan tehdä niiden varaan mitään poliittisia päätöksiä, joilla vaarannetaan muiden henkiä.

Tämä jengi on yrittänyt pitkään karsinoida Venäjää brittiläisten ja yhdysvaltalaisten käsitteiden sisään. Venäläisten uskonnollisuus on kiistetty sillä perusteella, että haastattelututkimusten mukaan venäläiset eivät tapaa käydä kirkossa sunnuntaisin eivätkä lue säännöllisesti raamattua. Kristityksi määritellään siis vain amerikkalaiset protestanttilahkot. On jäänyt huomaamatta, kuinka poliittinen johto edelleen kuten jo vuosisatoja käyttää kirkkoa valtansa oikeuttajana ja työvälineenään. Ortodoksinen retoriikka on kansallisen identiteetin ytimessä. Uskonto onkin osa ihmisyyttä kuten islamilaisessa maailmassa eikä rationaalinen tapa viettää sunnuntaita.

Samalla tavalla ajatuspajat työntävät poliittisen demokratian käsitettä ja ajatusta oikeusvaltiosta Venäjälle. Heiltä on jäänyt huomaamatta, että hallitsijan tehtävä on suoda armostaan kansalle turvallisuus ja hyvinvointi eikä niin, että kansa ryhtyisi itse etsimään keinoja sen saavuttamiseksi. Sitäkin pidettäisiin Venäjällä kauhistuttavana individualistisena epäjärjestyksenä.

7 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Italia on osa itää – Professori Jukka Korpela

Vietin Etelä-Italiassa runsaan viikon joulukuussa. Ero Roomaan ja pohjoiseen on edelleen valtava. Liikennevaloilla oli jouluvalojen rooli, eikä Napolin erään valtakadun ajosuunta selvinnyt minulle, koska aamulla autot valtasivat sen toiseen ja illalla toiseen suuntaan. Samaan ilmiöön törmäsin vuosikymmeniä sitten Palermossa. Kätevä järjestelmä. Kaikki sujuu, vaikka mikään ei toimi. Aikatauluna on edelleen iltapäivä ja aamupäivä, kuten 80-luvun taitteessa. Tarkemmat ajanmääreet ovat mielikuvitusta jopa rautateillä.

Italian talous on skandinaavisesta näkökulmasta täysin sekaisin ja maa uhkaa romahtaa. Toisaalta niin on pitänyt käydä jo viimeiset kaksituhatta vuotta. Romahdusta odotellessa voisikin pohtia, ovatko käyttämämme parametrit oikeita vai yritämmekö vain kertoa siitä, kuinka Italia eroaa Skandinaviasta. Tämä samahan on maailmanlaajuinen kysymys, kun mietitään Venäjään kohdistettavia talouspakotteita, joista venäläiset eivät ole lainkaan huolissaan. Syytä olisi olla huolissaan, jos talous toimisi kuin Saksassa, mutta kun se ei toimi: kukaan ei todellisuudessa tiedä, minkä kokoinen, miten laaja ja minne ulottuu Venäjän talous kaikkien bulvaanien, pimeiden verkostojen ja länsimaiselle oikeudelle tuntemattomien järjestelyiden välityksellä. Sama koskee Italiaa. Pimeä ja pimeääkin pimeämpi talous rehottaa edelleenkin kaikkialla. EU-säädösten mukaisia kuitteja saa jopa pyytämättä, mutta niillä ei ole juuri mitään tekoa niihin ostoihin ja myynteihin, joita tässä yhteydessä tehdään.

Kuten idässä myös Italiassa väkivaltakoneisto on muusta sekasotkusta poiketen onnistuttu trimmaamaan kuntoon, eikä se paljon siekaile toimia. Kun Pariisissa tehtiin terrori-isku, muualla Euroopassa mietittiin, miten pitäisi vastata, mutta Italiassa jo toimittiin. Carabinierit ”miehittivät” keskeiset liikennesolmukohdat. Berliinin iskun jälkeen Rooman keskusta suljettiin rekka-autoilta.

Venäjällä ei myöskään ole ollut esteitä metrojen ja aukioiden näkyvään ”miehitykseen”. Kummassakaan maassa poliisi ei kaihda mitään etnisiä profilointeja, vaan kaikki lähi-itäisennäköiset tarkastetaan erottelematta. Jos ongelmia paperien kanssa tulee, voidaan myös ampua, kuten Milanossa tehtiin Berliinin terroristin kanssa. Välistä Pietarissa on tuntunut, että henkilötarkastamiseen riittää pitkä parta ja ruskeat silmät.

Myös valtiollisella tasolla yhtäläisyydet ovat ilmeisiä. Ulkopuolisen ei kannata kovin kauas ennustaa tämän päivän politiikasta huomisen koalitioita, koska kaikki on basaarikauppaa niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Venäjä ja Turkki olivat sodan partaalla puoli vuotta sitten, mutta nyt ylimpiä rauhanystäviä. Italiassa kukaan ei osaa ennustaa berlusconien, pepe grillojen ja muiden kumppaneita, koska ne etsitään pelitilanteen mukaan. Näin on tapahtunut vuosituhansia.

Amerikkalaisparat eivät tässä myllytyksessä pysy perässä, emmekä kyllä mekään. Ainoat, jotka näyttävät säilyttäneen terveen järjen, ovat saksalaiset: heillä on varaa olla välittämättä mistään äkkikäännöksistä ja puhua vain rationaalisesti kovista faktoista. Tunteet voi jättää syrjään—.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Parasta metsänhoitoa? – Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Metsäammattilaiset väittävät metsiemme vuosikasvun ja puumäärän nousseen suuriin lukemiin ”maailman parhaan metsänhoidon ansiosta”. Kasvusta kuitenkin käytetään vain puolet. Sama tieto jo paljastaa yhden syyn kasvun lisääntymiseen eli suuret hakkuusäästöt. Ne ovat syntyneet pitkään jatkuneen massiivisen raakapuun tuonnin (muun muassa Venäjältä) seurauksena. Säästöt metsässä kasvavat ikään kuin korkoa korolle. Se ei ole hyvän metsänhoidon tulosta, vaan metsänomistajan ja kansantalouden kannalta huonoa talouden hoitoa.

Toinen syy kasvun lisäykseen on puustoisten soiden ojitus. Yli puolet eli 6 milj. ha soista on jo ojitettu. Sitä ei kuitenkaan voida kutsua hyväksi metsänhoidoksi. Suomen soiden ojitus, täydennysojitus ja ojien perkaukset mukaan lukien, on tuhonnut arvokkaita hilla- ja karpalosatoja, tehnyt suot kulkukelvottomiksi ja pilannut puhtaat luonnonvedet lähteistä ja puroista järviin ja meriin asti. Tämä turpeen mylläys on vapauttanut ilmaan suunnattomasti kasvihuonekaasuja, muun muassa hiilidioksidia, metaania ja rikkivetyä. Ojitetuilta turpeennostosoilta on lisäksi nostetun pintaturpeen poltolla pantu Tsernobylin laskeumien ”bekkerellit” uudelleen kiertoon.

Massiivinen ojitus tehtiin isänmaallisen paatoksen hengessä Maailmanpankin velkarahalla esimerkiksi ns. MERA-ohjelmilla. Veronmaksajat ovat niitä sitten korkoa korolle maksaneet ilman, että kasvun lisäystä olisi hyödynnetty. Ulkomaisen puun tuonnin ja soiden aiheuttamien kuljetusongelmien vuoksi lisäkasvut pysynevät edelleen hyödyntämättä. Se on surkeaa talouden hoitoa. Haitat, muun muassa juoma-, uinti- ja kalavesien pilaantuminen ovat lähes mahdottomia korjata. Ne rasittavat ympäristöä kauas tulevaisuuteen.

Kolmas kasvua toistaiseksi lisännyt tekijä on edellä mainitsemani ympäristön muutos saasteiden kuten typen, hiilidioksidin, happaman sateen yms. ”lannoitus­vaikutuksena”. Tiettyyn rajaan asti eli niin kauan, kunnes tuhot lisääntyvät liiaksi, ne lisäävät ilmaston lämpenemisen ja kasvukauden pidentymisen ohella puiden kasvua.

Paljonko sitten kasvun lisäyksestä jää nykymetsänhoidon ansioksi? Valitettavasti ei mitään. Luku on negatiivinen, sillä avohakatuille ja muokatuille aloille, joilta myös valuu vesiä pilaavia maa-aineksia ympäristöön, istutetut puustot ovat vielä keskimäärin kovin nuoria. Niinpä viljelymetsien keskikasvu on pienempi kuin luontaisesti syntyneiden muiden metsien keskikasvu. ”Maailman parhaan metsänhoidon” valhe paljastuu niiksi tunnetuiksi ”keisarin vaatteiksi.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Joulukuusikin pian ”kusessa”? – Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Hesari kertoi äskettäin, että Suomen metsät kuusettuvat taas kovaa vauhtia. Puupeltoammattilaiset ovat nimittäin komentaneet metsänomistajat jo jonkin aikaa istuttamaan räkämäntyjen sijasta kalliita kuusentaimia. Niistä kasvaa kuten istutusmännyistä homealtista hötöpuuta. Runsas hirvikanta on kurittanut pahoin muutoinkin huonolaatuisia männyn istutustaimia. Jo aiemmin eli muutama vuosikymmen sitten vaadittiin silloinkin istuttamaan mäntyä samasta syystä. Ammattilaiset pelottivat metsänomistajia, että kaikki paikat kuusettuvat luontaisesti ellei niitä raivata pois. Oltiin kovaa vauhtia menossa päin mäntyä. Nyt ollaan menossa päin kuusta. Jos kuusen luontaisia taimia ei olisi raivattu, ei olisi tarvinnut istuttaa.

Kovasti mainostetut ja suuria lupaavat biotuotetehtaat tarvitsevat tulevaisuudessa sellunkeittoon runsaasti halpaa mäntyä. Sen loppumisesta puupeltoammattilaiset ovat todellisuudessa enemmän huolissaan kuin kuusikuidun runsaudesta.

Tuhojen vuoksi ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää istuttaa kuusta eikä mäntyä. Koivuakaan ei voi istuttaa, koska sen hirvi syö vielä mäntyäkin varmemmin. Puupeltoammattilaiset ovat ihmeissään, mitä nyt istutettaisiin. He eivät ole ilmeisesti vielä älynneet, että mänty, kuusi ja koivu uudistuvat Suomen luonnossa ihan ilmaiseksi luontaisesti. Niitä kertyisi pieniinkin aukkoihin tuhatmäärin niin, että niitä riittäisi, ellei niitä raivattaisi, hirville, peuroille, kauriille ja myyrille. Vielä jäisi paljon ihmisenkin käyttöön.

Uutisissa on äskettäin kerrottu myös, miten kaarnakuoriaiset tuhoavat uhkaavasti isoja kuusia. Tuhoja on laajalti pitkin maan eteläpuoliskoa. Syyksi selitellään lämpimiä kesiä. Puupeltoammattilaiset neuvovat metsänomistajia jo tekemään ennakkoon avohakkuita, sillä puun kuoltua sen arvo romahtaa. Istutuspinta-alaa saataisiin näin menetellen nopeasti paljon lisää ja kalliit taimitarhataimet menisivät kaupaksi.

Tämäkin tuhoilmiö näyttää tulleen viranomaisille suurena yllätyksenä. Alan tutkijat ovat kuitenkin siitä varoittaneet jo useita vuosia. Ennusteen mukaan tiedossa olevan ilmastonmuutoksen seurauksena kuusi tulee olemaan suurissa vaikeuksissa jo lähivuosikymmeninä. Samalla kuolisivat joulukuusetkin. Taloudellisesti järkevästi ajatteleva ei istuttaisi kuusta eikä mäntyä vaan hyödyntäisi rikkaan useiden puulajien luontaisen taimiaineksen.

Metsälakia, josta uusi versio tuli voimaan vuoden 2014 alusta, valmistelleille virkamiehille on useaan kertaan kerrottu tästä ilmastonmuutoksen vuoksi odotettavissa olevasta vakavasta kehityksestä. Varoitus on kuitenkin kaikunut kuuroille korville. Viranomaiset ja neuvojat ovat pakottaneet istuttamaan kuusta melkein joka niemeen ja notkelmaan. Toki räkämäntyjen istutuskin vielä jatkuu. Ylen television pääuutiset kuitenkin lohdutti jokin aika sitten kansaa kertomalla, että kuusten tilalla huojuvat pian keskieurooppalaiset pyökit. Siihen saattaa kuitenkin kulua paljon aikaa ja sen ajan avoaloilla vallinnee lehtipuusto tai ne jäävät kokonaan paljaiksi. Mahtaako pyökkiä huojua Suomen metsissä koskaan?

Tulevaisuutta viisaasti ajatteleva metsänomistaja luopuisi kiireesti avohakkuista ja niitä seuraavista pakollisista istutuksista, mutta hyödyntäisi toki metsäluonnon rikasta ja ilmaista luontaista uudistumista. Laki, asetus ja hoito-ohjeet ovat jo syntyessään olleet auttamattoman takapajuisia ja vanhanaikaisia. Tieteellistä perustaa niille ei ole.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Itäinen oppositio – Professori Jukka Korpela

Mihail Hodorkovski kävi Helsingissä Avoin Venäjä –forumin yleiskokouksessa. Hän saarnasi Venäjän muutosta ja avautumista monipuoluedemokratiaksi. Yleisradiokin hehkutti häntä demokratian esitaistelijaksi ja avoimen Venäjän kannattajaksi, jota presidentti Putin piti tekaistuilla syytteillä vankilassa. Kaikki edistykselliset ja oikein ajattelevat sivistyneet ihmiset hurrasivat asialle.

Vaikka ei olisikaan mitään sympatiaa Putinia tai Venäjän menoa kohtaan, ei pitäisi olla aivan tyhmä. Mihail Hodorkovski on Neuvostoliiton romahduksen jälkeisiä upporikkaita oligarkkeja, joka onnistui sivistyneesti sanoen kaappaamaan öljybisneksen haltuunsa hämärin konstein. Niin teki moni ja tällaisen perinnön varassa elää koko venäläinen yläluokka, koska niin on ollut sitten maailman luomisen. Hodorkovskin virhe oli siinä, että hän lähti politiikkaan ja vastustamaan johtajaa, kun venäläisessä ja keski-aasialaisissa systeemeissä on tarkoitus toimia niin, että tukee johtajaa ja jatkaa hänen suojeluksessaan vanhoja hämäriä bisneksiä. Hodorkovski päätyi vankilaan.

Aivan takuuvarmasti Hodorkovski oli syyllistynyt kaikkeen siihen, mistä häntä syytetään ja paljoon muuhunkin. Tässä lännen media on täysin väärässä. Suuri epäoikeudenmukaisuus on vain siinä, että hänen kohdallaan rikokset elvytettiin, kun tarvittiin tuomioita. Muiden kohdalla näin ei ole tehty. Tässä on läntisen ja itäisen systeemin ero.

Kun nyt viime päivinä on häkkiin lentänyt uljukaneveita ja Sotshin kiinteistökenraaleja, ei kannata pohtia sitä, ovatko he ottaneet lahjuksia. Tietenkin ovat ottaneet, koska niitä ottavat kaikki. Koko systeemi rakentuu sille, että meikäläinen lahjus on oikeastaan sikäläisittäin laillinen palkkio hyvästä työstä. Ei siitä tuomita. Kysymys kuulu, miten he ovat asettuneet valtaa vastaan?

Hodorkovski ei ole mikään pyyteetön demokratian airut. Ehkä hän haluaa kostaa Putinille ja hänen liittolaisilleen, tai sitten hän haluaa saada vallan itselleen. Jos hän saisi vallan, olisi opposition kyyti kylmää, kuten se on nytkin. Itäisessä maailmassa oppositiolla ei ole mitään arvoa. Se on rauhan, turvan, hyvän elämän ja järjestyksen uhka. Oppositio ei ole osa demokratiaa vaan pahan voima, jonka juuret ovat persialaisessa dualismissa. Lännessä on ymmärretty jo viimeiset 800 vuotta, että totuus löytyy vastakkaisten argumenttien punninnasta eikä suinkaan siitä, mitä mieltä joku johtaja asiasta on.

Itä ja äärimmäinen länsi ovat kuitenkin dualismissaan samanlaisia ja moniarvoinen Eurooppa jää näiden väliin. Yhdysvaltalaisessa poliisisarjassakaan eivät rosvot ensi sijassa tavoittele rikkautta ja vaurautta, vaan toteuttavat pahan missiota ja ovat kaikella tavalla pahoja. Taustalla on kirkkoisä Augustinuksen kautta länteen ja sieltä protestanttiseen herännäiskristillisyyteen sukeltanut osa Persiaa: ikuinen hyvän ja pahan taistelu.

Saksalaisessa poliisisarjassa tätä ei löydä, koska sen viitekehys on katolinen. Yleensä uhri on suurin konna, joka ansaitsikin tulla tapetuksi. Syyllinen on taas sympaattinen hahmo, joka teki vain oikein tappaessaan. Näin ei venäläinen eikä amerikkalainen ajattele. Amerikasta en tiedä, mutta sen tiedän, että juuri tämän takia Venäjälle ei voi viedä demokratiaa. Siellä johtaja on oikeassa ja hänen arvostelemisensa on synti.

Siksipä siis näin Venäjä-tutkijan näkökulmasta Trumpin voitto ei ollut ihme, koska empiiriset tosiasiat eivät ole tärkeitä vaan totuus, joka saavutetaan jollakin maagisella tavalla eli syvemmällä ymmärryksellä. Se voi olla mystinen tietämiskokemus tai ns. kansan mielipide. Näinpä tänäänkin lähdin huitelemaan Petroskoissa venäläisillalliselta, koska siellä ei mikään toiminut: siellä piti odottaa, että ”lauma” järjestyy toimimaan yhdessä ja oikealla tavalla. Yksilön toiveet ja ajatukset olivat mahdottomia kenenkään toteuttaa, kuten yhden erillisen oluen saaminen. Se voitiin toteuttaa vain niin, että kaikille tuodaan olutta… niillekin, jotka eivät sitä kaivanneet…..

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Hyödyllisiä hölmöjä – Professori Jukka Korpela

Tarja Halonen osallistui Venäjän Valdai-klubin kokoukseen. TV:n haastattelussa hän höpisi pehmoisia kestävästä kehityksestä ja rauhasta. Venäjä tarvitsee kolmannen maailman intelligenttejä ja eläkkeellä olevia lännen poliittisia johtajia pohtimaan maailmanmenoa vuotuisessa megatapahtumassa, jonka ydin on Venäjän presidentin oma linjanveto. Ulkomaiset vieraat tuovat arvovaltaa presidentin puheelle, koska kansainvälisyys on eräs venäläisyyden ydinhyveistä. Venäläisyys on pelastussanoma maailmalle enemmän kuin aluee­seen ja kieleen rajoittunut oppi oman kansan erinomaisuudesta ja oikeuksista, vaikkakin venäjä on tämän mission pyhäkieli ja venäläiset valittu kansa. Vieraat saavat venäläiset ymmärtämään sen, että heidän sanomansa ja johtajansa on maailman messias. Läntisen moniarvoisen yhteiskunnan intelligenssin läsnäolo korostaa taas lännen ihmisille sitä, että heidän mielipiteitään kuunnellaan ja lännen arvot ovat läsnä.

Huomaa ikääntyneensä, kun nämä déjà-vu–ilmiöt alkavat yököttää. Aivan kuten tämä vanha Neuvostoliiton sanoma maailman rauhasta imperialismin voimia vastaan minua ärsytti katsoa Helsingin rauhanmarssia viime viikolla. Molemmat ilmiöt ottivat päähän jo 70-luvulla. Kansat eivät tahdo rauhaa eikä suurpääoma sotaa nyt eikä 70-luvulla. Kansat ovat nyt ja aina lähtökohtaisesti tyhmyyden tiivistymiä, joita on helppo harhauttaa kansallismielisten ohjelmien taakse tappamaan toisiaan. Suurpääoma taas kärsii sodasta. Kyse on siitä, millä legitimoidaan oma viesti.

Venäjä on ollut viimeiset tuhat vuotta mestari keksimään mielikuvituksellisia juttuja oman politiikkansa tueksi. Yhtäkkiä silmittömästä tappamisesta, hillittömästä vallanhimosta, ahneudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta onkin tullut Kristuksen keisariuden ja maailmanrauhan puolustamista vääräuskoisia, pakanoita ja ahneita riistäjiä vastaan.

Viesti uppoaa, kun riittävän moni harhautuu uskomaan sitä lähellä ja kaukaa. Dimitri Donskoi pelasti ihmiskunnan pakanoiden vallalta 1300-luvulla, ja Iivana Julma perusti Kristuksen vallan maailmaan 1500-luvulla. Stalin loi työväestön paratiisin 1900-luvulla, ja nyt Venäjä epäitsekkäästi puolustaa maailman kansojen yhtäläisiä oikeuksia Yhdysvaltain hegemoniaa vastaan ja muodostaa länsimaisen sivistyksen muuria pelastaakseen sen barbarialta ja rappiolta.

Suomalaisessa keskustelussa on totuttu kutsumaan hyödyllisiksi idiooteiksi Venäjän-tutkijoita, jotka yrittävät ymmärtää Venäjän toiminnan logiikkaa. Osa on toki perinteisiä, ”sokeita” russomaanikoita. Osa on vakavia tutkijoita, joilla ei ole välttämättä mitään erityistä sympatiaa tutkimuskohdettaan kohti. Kumpienkin sanoma tuntuu toisinaan vastenmieliseltä länsimaanikoista, joista usea toimii ymmärtämättään yhdysvaltalaisten ajatushautomoiden trolleina. On erikoista pitää Pekka Visuria Kremlin hyödyllisenä hölmönä, kun hän on huolissaan Yhdysvaltain suunnitelmasta sijoittaa Norjaan sotajoukkoja. Pikemminkin on kummallista, että kukaan ei ole valtiojohdosta sanonut sanaakaan tätä vastaan, vaikka toimi on vastoin kaikkia Suomen keskeisiä intressejä.

Venäjän poliittinen sanoma ei kuitenkaan käytä mitenkään hyväkseen näitä Venäjä-tutkijoiden mielipiteitä, koska Venäjää tuskin kiinnostaa tippaakaan se, jos joku kehuu tai ymmärtää. Harhainen syyttely sataa oikeastaan Venäjän laariin. Sen intressissä on, että joku nappaa Venäjän piiloviestin ja tekee siitä salonkikelpoisen.

Sanoman nappaakin vangikseen hörhö idealisti, joka uskoo hyvään ja kauniiseen. Tarja Halosen puhe sai Valdai-klubilla kritiikkiä, mikä tietenkin korostaa länsimielisille Halosen itsenäistä roolia ja tuon forumin näennäisen avointa keskusteluilmapiiriä. Keskustelun suurta kriittisyyttä kehuivat monet läntiset kommentaarit. Kun sitten Tarja Halonen on nenäpäiväkeräysmannekiini, säteilee hyväntekeväisyys, pyyteettömyys, kapi­talis­tisen rahanahneuden halveksunta ja Amerikka-vastaisuus toisaalta kaikkeen intelligenttiin toimintaan Suomessa ja samalla se ”vahingossa” leimaa myös viestin Valdai-forumista ja Putinista hyvällä ja kauniilla. Toisin kuin Clinton ja Trump Putin on analyyttinen ja intelligentti, ja sitä mieltä ovat siis myös Tarja Halonen ja hänen idealistiset seuraajansa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Douppaus puhuttaa – Professori (emer.) Erkki Lähde

Sotshin talvikisojen (2014) kesäsäät, lämpöä yhtäkkiä reilusti yli 10 astetta, toivat etelänpuoleisilla tuulilla siitepöly- ym. pilvet hiihtokisoja höystämään. Ne taisivat panna Norjan astmaattiset hirmuhiihtäjät tiukoille. Fyysinen kunto oli varmaan säilynyt edelleen hurjana. Voitelu ja muu huolto näyttivät pelaavan huipputasolla kuten aina. Kaikki kahdeksan Norjan viestihiihtäjää todella haukkoivat henkeään kuin hauki kuivalla maalla. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan yli 60% Norjan huippuhiihtäjistä sairastaa astmaa tai ainakin heitä hoidetaan astmalääkkeillä. Olisikohan käynyt niin, että ilman pölyt yllättivät lääkityksen. Vaikuttaa aivan hurjalta touhulta, kun sairaita (?) ihmisiä, kuten Björgeniä ja aikoinaan Dähleä, kiusataan hiihtämään paljon kovempaa kuin terveet ihmiset. Miten sydän kestää moisen rääkin? Pitäisiköhän kansainvälisten terveysviranomaisten puuttua asiaan ihan inhimillisistä syistä?

Astmalääkkeet tosin auttavat astmaa ”virallisesti sairastavia” – mutta todellisuudessa terveitä ihmisiä – harjoittelemaan kovempaa. Varmaan niistä on hyötyä kenelle tahansa kestämään vaikkapa ylikovaa ponnistelua. Selityksiä alisuorituksiin voi olla monia muitakin. Toisaalta aineiden käytön äkillinen lopetus saattaa palauttaa hirmuhiihtäjän tavalliseksi taapertajaksi. Jäivätköhän Putinin miljardikisat historiaan ”huippudouppauksen” paljastajina? Norjalla on perinteisesti hallussaan sisäpiirin tiedot douppaustesteistä. Olisiko sittenkin käynyt niin, että tietoon on tullut testausmenetelmien lähivuosien kehitys. Ainakin mitalisteilta otetaan näytteet talteen vaikkapa vasta viiden vuoden päästä tehtäviin uusiin testeihin. Silloin mitalit voivat mennä uusjakoon kuten esim. Valko-Venäjän moukarimiehillä. Jos on tullut käytetyksi paljastuviksi arvioituja apuaineita, ei kannata pärjätä liian hyvin. Puhtauden maine menee.

Norjassa maan hiihtoliitto salasi äskettäin pitkän aikaa yhden miespuolisen huippuhiihtäjänsä kymmenkertaisen astman ylilääkityksen, joka meni selvästi douppauksen puolelle. Pitäisiköhän Norja sulkea kuten Venäjä kansainvälisistä kamppailuista? Venäläiset yleisurheilijat suljettiin kesällä 2016 Rion olympiakisoista yhtä paljastuksissa kunnostautunutta lukuun ottamatta, koska douppauksen uskottiin olevan valtion suojeluksessa. Venäjällä douppaus on valtiojohtoista, mutta länsimaissa yksityisten firmojen bisnestä. Uutiset kertoivat, että venäläiset syrjäytettiin kokonaan parakisoista. Siinä meni mukana sellaisiakin urheilijoita, jotka eivät olleet ainakaan jääneet kiinni piristeistä. Mitalit menivät uusjakoon! Entisen kansainvälisen oikeuskäytännön mukaan rankaiseminen edellyttää näyttöä. Sen sijaan Yhdysvaltojen urheilijoita ei diskattu kesäkisoista, vaikka esimerkiksi heidän kovin miespikajuoksijansa on ehtinyt kärvähtää peräti kahdesti. Se oli vain liikesalaisuuteen perustuvaa yritystoimintaa. Nyt puhtaana (?) urheilijana hän näytti ennen kisoja juosseen kovempaa kuin koskaan aiemmin.

Kun elettiin kesän 2015 heinäkuuta, oli edessä yleisurheilun MM-kisat Kiinassa. Ainakin miespikajuoksijat olivat hirmuvauhdissa. Huomiota kiinnitti kuitenkin tilastoja tarkastellessa se, että kymmenestä nopeimman ajan siihen mennessä samana kesänä juosseista vain kaksi ei ollut vielä urallaan kärvähtänyt douppauksesta. Monet olivat taas Riossa. Kovimman ajan oli juossut edellä mainittu amerikkalainen. Joku voisi vetää johtopäätöksen, ettei douppaus hänen kohdallaan ollut eduksi vai pitäisiköhän tehdä ihan toisenlainen johtopäätös? Ammattimainen douppaus taitaa aina kulkea askeleen verran edellä testauksia? Jokohan olisi aika lopettaa moinen kuurupiilo?

Jos huippujuoksijoita halutaan Suomen lipun alle, varmaan kätevintä olisi douppauksen sijasta kykyjen etsijöiden lähteä Turkin ja öljymaiden tavoin Afrikan vuoristoseuduille. Sieltä pitäisi värvätä nuoria lupauksia siirtolaisiksi ja vaatia viranomaisia antamaan heille nopeasti kansalaisoikeudet. Toimivia esimerkkejä löytyy juuri öljymaista, joista yhtäkkiä on löytynyt huippu-urheilijoita varmaan ihan ilman öljyisiä lisäaineita. Silloin talonmiestenkään ei ehkä tarvitsisi ryhtyä puoskariksi.

Yhdysvallat ja monet Länsi-Euroopan maat juhlivat kisoissa, mutta palkintopallille nouseekin toistuvasti musta mies tai nainen. Heitä kalpeanaamat amerikkalaiset kutsuivat negruiksi. He ovat Afrikasta orjiksi ryöstettyjen jälkeläisiä. Tulosvertailu kalpeanaamoihin viittaa geneettisiin eroihin, mutta päinvastaisiin, joihin tulevan presidenttivaaliehdokkaan Matti Vanhasen isä aikoinaan kuvitteli. Harmi Suomen urheilumenestyksen kannalta, että olimme orjien ryöstämisaikakaudella, jota vapaa, ”sivistynyt” Länsi hallitsi, niin takapajula, ettemme päässeet osallistumaan niihin rientoihin! 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Venäjä hämmentää – Professori Jukka Korpela

YLE:n toimittaja taivasteli venäläisten vakoiluintoa Ruotsissa ja kysyi tiedustelupäällikkö Ohra-aholta, olisiko Suomikin ”linjalla”. Kenraalin mukaan he tiedottavat poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle, mutta yleisön puoleen käännytään vain, kun koetaan tarpeelliseksi. Nyt ei ole tarvetta. Vastaus oli ammattimainen, mutta tietenkin lööppitoimittajat tarttuivat siihen palkkansa edestä ja väänsivät sen vahvistukseksi agenttien massavaellukselle.

Kesän aikana ilmestyi niin UPI:n Venäjä- kuin Ruotsin NATO-selvitykset. Tiedotusvälineet ovat olleet tohkeissaan ja poliitikot kauhuissaan. Kaikki lukivat niistä silmänsä kipeäksi, kuinka Venäjä hyökkää. Ainakin UPI toimi myös kilpaillun tutkimusrahoituksen periaatteiden mukaan: pitää saada aikaan lööppejä, jotta saa lisää rahaa. Ruotsalaistutkimuksen itsestäänselvyyksistä niitä loihdittiin muuten vain.

Iltapäivälehtien lööppien mukaan Suomen rajalle tuodaan ”superohjuksia” ja ”keskitetään valtavia joukkoja”. Suomi on raukkamaisesti hiljaa, kun NATO ja Ruotsi reagoivat urheasti. Tuskin Venäjä kuitenkaan hyökkää Pietarista ilmatorjuntaohjuksilla Helsinkiin tai Kuolasta sukellusveneillä Inariin. Ruotsin 150 miestä Gotlannissa ja NATO:n seitsemän hävittäjäkonetta Baltiassa ovat vähän verrattuna Suomen pysyvään valmiuteen.

Venäjän oma mediamaailma lapsiasiamiehineen saa tietenkin suomalaisen huolestumaan niin paljon, että lehti käy kaupaksi. Tässä maailmassa vakavan mediankin on pakko seurata genreä asia-argumentteja kaihtaen. YLE:n MOT:ssa 26.9. haastateltiin sivuraidediplomaatteja, virkaheittoja upseereja ja entisiä stalinistitutkijoita asiantuntijoina SNTL:n 1991 vallankaappauksesta ja Suomen mukamas sekoilusta sen tiimoilla. Mukaan oli harhautettu jopa suurlähettiläs Talvitie, joka on erittäin seriöösi hahmo ja siten säteilee auktoriteettiaan myös muille haastatelluille.

Seuraavana päivänä jatkettiin hollantilaisten BUK-ohjuskokeilla. Asiasta tehtiin Venäjä-ongelma vetoamalla Suomea täysin tuntemattoman De Telegraaf –lehden toimittajan spekulaatioihin. Tiistaina tästä jatkoi A-studion Susanna Päivärinta, joka jallitti eduskunnan UAV:n varapuheenjohtaja Pertti Salolaista niin, että tämä tuskin osasi ulos studiosta. Venäjä-sensitiivisyys oli muka syynä ohjuskokeisiin liittyneeseen ”mystiseen” vaikenemiseen pikemmin kuin KRP:n perinteiset tutkintatavat. Salolaisen ja toimittajan intressit yhtyivät: A-studio tarvitsi ”uutisen” ja Salolaisen piti purkaa harmiaan, kun häntä ei oteta tosissaan ulkopolitiikan tuntijana, vaikka hän haluaisi niin valtavasti olla sellainen.

Venäjä on toki oikeasti aiheuttanut hämminkiä Itämereltä Krimin ja Ukrainan kautta Syyriaan. Välillä ollaan Turkin vihollisia ja välillä ylimpiä ystäviä. Välillä Suomeen tulee Venäjältä keskiaasialaisia pakolaisia ja välillä taas sitten ei. Aikoinaan UM:n virkamieskurssilla opetettiin, että ulkopolitiikassa jatkuva arvaamattomuuskin toimii erinomaisesti linjana. Esimerkkinä oli Libyan Gaddafi. Tämä olikin aidosti arvaamaton, mutta onko Venäjä oikeasti arvaamaton, vai emmekö vai näe sen johdonmukaista toimintaa, koska se toimii toisin kuin toivoisimme?

Lööppien tarve on vienyt journalismin pois vakavasta asioiden pohdinnasta yleisön metsästykseen ja otsikkokikkailuun. UPI:n raportista käydyssä keskustelussa ilmeni toinen ikävä piirre: politiikan huomiotalous ja twitter-keskustelu vaatii oikomaan mutkia. Sisällön pohtiminen ei ole keskeistä, vaan väärät mielipiteet pitää tuomita selvästi ensimmäisessä lauseessa. Vaikuttaa vähän siltä, että on se ja sama, mitä Venäjä argumentoi, koska omat arviot maailmasta ovat niin voimakkaat, että ei pohdita omia eikä vastustajan perusteluita.

Oikeasti kannattaisi miettiä, miksi jotakin väitetään todeksi. Tämä kannattaa tehdä omista ja muiden argumenteista. Viime aikoina tutkitun tiedon arvo on noussut. Siksi kaikkia väitteitä yritetään pitää tieteellisinä tutkimustuloksina. Näinpä kannattaa olla tarkkana, että tutkimustulokset ovat oikeasti tieteellisiä eivätkä vain sen näköisiä.

”Vapaat” tutkimuslaitokset tuottavat tässä suuren ongelman. Tiede on tiedettä ja aatteellisten Think Tankien ajatukset ovat poliittisia mielipiteitä. On hassua ajatella, että akateeminen tutkimus olisi jotenkin sitoutunutta ja sen ulkopuolelle jäänyt ja jätetty jotenkin ”vapaata”. Asia on pikemmin päinvastoin. Jotenkin ihmiset ymmärtävät olla uskomatta uskonnollisten lahkojen jakamaa kreationistista maailmankuvaa tukevaa ”tiedettä”, mutta ”Chatham Housen” argumentit purevat tieteen kirkastamana totuutena, kun ne tukevat omaa totuutta.

Puhdasta tiedettäkin kannattaa arvioida tieteellisistä näkökulmista. Silloin sopii ihmetellä, mikä oikea merkitys on tutkimuksella, jonka tulokset rakentuvat parinkymmenen ihmisen haastatteluihin. Tällaisellakin näytetään perusteltavan Venäjä-totuuksia.

Kaikesta tästä sekasotkusta on vaikea ottaa selkoa, ja siksi käteen jää se, että Venäjä hämmentää aidosti. Siksi kannattaa välttää varmoja mielipiteitä nykyisestä Venäjästä, hämmästellä sitä, mutta samalla muistaa, että kaikki ei ole totta, mikä on toden näköistä… millään suunnalla. Välttämättä me emme ole oikeassa. Näinpä Venäjä muodostaa aidon tieteellisen ongelman: siitä ei tiedä oikeastaan yhtään mitään ja tutkimalla tietämättömyys vain lisääntyy.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Osaroinnin tilinpäätös – Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Puupeltoammattilaiset juhlivat joitakin aikoja sitten Kittilän Levillä kuuluisien Osaran aukeiden metsittymistä. Aikaa on kulunut puuhan aloittamisesta lähes 60 vuotta. Aukkojen tekijät iloitsivat, että niistä ei tullutkaan uutta tundraa. Laajat avohakkuut pohjoisessa saivat Osaroinnin nimen, koska Nils Osara oli niitä aloiteltaessa metsähallituksen pääjohtaja. Suomen luonto on niin rikas ja ilmasto suotuisa, että uusi puusto tulee aina hakatun tilalle, vaikka ei mitään tehtäisi. Metsänrajaseudut ovat poikkeuksia.

Osaran aukeilla kasvoi alun perin monenlaista eri-ikäistä havupuuvaltaista sekametsää. Hakkaajilla olisi ollut valittavana myös toinen vaihtoehto: jatkaa perinteistä jatkuvan kasvatuksen yläharvennusta ilman kalliita uudistamistöitä. Jos niin olisi menetelty, hakkuutulot olisivat olleet saman suuruiset ja teollisuus ja sotakorvaukset olisivat saaneet saman määrän raaka-ainetta. Keskenkasvuinen puu olisi jatkanut kasvuaan eikä olisi maatunut maahan raivattuna. Uudistamis- ja hoitokulut laikutukseen, auraukseen, kylvöön, istutukseen, heinien polkemiseen, täyden­nys­viljelyyn, raivaukseen ja vesakkomyrkytykseen olisivat jääneet syntymättä.

Metsätalouden harjoittamisen pitäisi olla taloudellisesti kannattavaa varsinkin, kun metsät kasvavat aivan ilmaiseksi. Millainen mahtaa olla Osaran aukeiden tulos! Käytännön ja tutkimusten mukaan uudistamisessa oli suuria vaikeuksia. Viljelyt epäonnistuivat, mutta luonto kylvi koivua. Metsämies halusi vain mäntyä. Niinpä aukkoja muokattiin, viljeltiin ja raivattiin ainakin 2-3 kertaa. Ennätys oli kuusi kertaa. Jos koivun olisi annettu kasvaa, sen alle olisi syntynyt ilmaiseksi uudelleen luonnonkuusia.

Näiden alkuperäisten metsien hakkuutulot (nykyrahassa 2000–3000 €/ha) kuuluivat tietenkin aiemmin käytetyn harsinnan tuottoon. Vasta tämän hetken harvennustulot ja sitten myöhemmin päätehakkuutulot kuuluvat kuluineen ja korkoineen nykykäytännön taloustulokseen. Kun moneen kertaan tehtyjen uudistamistöiden kulut olivat nykykustannuksilla useita tuhansia euroja hehtaaria kohti, tarvittaisiin kolmen prosentin korolla tällä hetkellä hakkuutuloja yli 20 000 €/ha pelkkien kulujen peittämiseen. Päätehakkuuta joudutaan kuitenkin odottamaan ainakin 40 vuotta, jolloin vastaavasti kulujen peittämiseksi tarvittaisiin vähintään 60 000 €/ha hakkuutulot. Taloudelliseen toimintaan kuuluu kohtuullisen voiton saaminen. Osaran aukeiden taloustulos on pahoin pakkasella. Sellaisen taloustoiminnan harjoittaminen muistuttaa hölmöläisten talouden hoitoa.

Mikä olisi tulos, jos perinteisen tavan mukaan olisi jatkettu kypsien puiden poimintaa ja luovuttu raivauksista, muokkauksista ja istutuksista? Hakkuutulot olisivat olleet aloitusvaiheessa suurin piirtein yhtä suuret, mutta ilman uudistamis- ja hoitokuluja. Metsä olisi säilynyt metsänä. Hitaallakin kasvulla tällä hetkellä voitaisiin tehdä vähintään yhtä tuottava hakkuu ja edelleen metsä säilyisi metsänä. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua voitaisiin kypsiä tukkipuita poimia jälleen. Taloustulos olisi koko ajan plusmerkkinen. Osaran aukeita ei saa enää tekemättömiksi, mutta niistä olisi pitänyt ottaa sen verran opiksi, ettei sellaisia hullutuksia enää tehtäisi. Entinen meno kuitenkin edelleen jatkuu, tosin pienemmillä aukeilla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Metsän jatkuva kasvatus avohakkuun tilalle – Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Metsän jatkuvaa kasvatusta voidaan metsän tilan mukaan tehdä hyvin monella eri hakkuutavalla. Niitä ovat puittain tai puuryhmittäin poiminta- eli harsintahakkuu, yläharvennus ja ylispuuhakkuu. Myös luontaisen uudistamisen hakkuut (pienaukot ja suojuspuu- ja siemenpuualat) kuuluvat samaan hakkuuvalikoimaan. Näissä hakkuissa syntynyttä alikasvosta ei raivata, vaan kasvupaikka säilytetään jatkuvasti jonkin verran puustoisena eli peitteisenä. Avohakkuuta ei tehdä.

Kaikki nämä jatkuvan kasvatuksen hakkuut tehdään yläharvennusperiaatteella eli hakataan vain ns. arvokasvukynnyksen saavuttaneita isoimpia ”rahapuita” ja pienien puiden annetaan vuorollaan kehittyä hakkuukypsiksi. Jatkuvan kasvatuksen yleisohje on: Hakkaa tukkipuita ja kasvata kuitupuista uusia tukkipuita. Menettely on siten samanlaista kuin vesiekosysteemin kalojen tai rapujen hyödyntäminen. Jatkuva kasvatus voidaan aloittaa koska tahansa missä tahansa metsikössä, myös taimikosta. Mitään siirtymäaikoja ei tarvita.

Pitkäaikainen kenttäkokeisiin ja valtakunnallisiin inventointeihin perustuva tuotostutkimus on yhdessä ekonomisten laskelmien kanssa osoittanut, että nykyisen eli avohakkuuseen, viljelyyn ja alaharvennuksiin perustuvan metsätalouden kannattavuus on heikkoa. Se ei ole kulttuurisesti kestävää eikä vastaa suomalaisten suuren enemmistön eikä myöskään metsänomistajien enemmistön näkemyksiä siitä, miten metsää tulisi käsitellä. Jatkuvalla kasvatuksella vältytään avohakkuiden aiheuttamilta taloudellisilta ja ympäristöä pilaavilta ongelmilta ja metsät tuottavat eniten ja taloudellisesti edullisimmin puuta kaikkiin eri käyttötarkoituksiin.

Kun otetaan huomioon monimuotoisuus- ja maisema-arvot, jatkuva kasvatus on siinäkin suhteessa vallitsevaa avohakkuu-alaharvennusta edullisempi. Mitä useampia monikäyttöasioita otetaan mukaan vertailuun sitä ylivoimaisemmaksi jatkuva kasvatus käy. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi luontomatkailu, virkistyskäyttö, marjastus, sienestys, terveyden vaaliminen, metsästys ja pohjoisessa lisäksi porotalous.

Metsätaloudella on suuri merkitys hiilitaseen kannalta. Kun jatkuvassa kasvatuksessa tuotetaan hyvälaatuista, myös rakentamiseen soveltuvaa tukkipuuta, se on hiilitaseen kannalta suositeltavin vaihtoehto. Puuta pitäisikin käyttää nykyistä enemmän rakentamiseen. Muutos olisi merkittävä koko maan talouselämän kannalta. Avohakkuulla ja maan voimaperäisellä muokkauksella vaurioitetaan maaekosysteemiä ja pilataan ympäröivien alueiden vesiä. Avohakkuulla, istutuksella ja alaharvennuksella pahennetaan tuuli- ja myrskytuhoja ja yleensä kaikkia muita tuhoja kuten esimerkiksi hirvi- ja myyrätuhoja. Tuulituhoilla aiheutetaan taloudellista vahinkoa naapureidenkin metsissä ja voimalinjoilla.

Monet metsän lajit tarvitsisivat niin sanottuja ekologisia käytäviä suojelukohteiden välille, joiden kautta syntyisi suojelualueverkosto. Jatkuvalla kasvatuksella tämä ongelma olisi kohtuullisesti ratkaistavissa ilman, että metsänomistaja ja muu yhteiskunta menettäisivät tärkeitä metsätuloja.

Metsälaki tarvitsisi edelleen täysremonttia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized