Parasta metsänhoitoa? – Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Metsäammattilaiset väittävät metsiemme vuosikasvun ja puumäärän nousseen suuriin lukemiin ”maailman parhaan metsänhoidon ansiosta”. Kasvusta kuitenkin käytetään vain puolet. Sama tieto jo paljastaa yhden syyn kasvun lisääntymiseen eli suuret hakkuusäästöt. Ne ovat syntyneet pitkään jatkuneen massiivisen raakapuun tuonnin (muun muassa Venäjältä) seurauksena. Säästöt metsässä kasvavat ikään kuin korkoa korolle. Se ei ole hyvän metsänhoidon tulosta, vaan metsänomistajan ja kansantalouden kannalta huonoa talouden hoitoa.

Toinen syy kasvun lisäykseen on puustoisten soiden ojitus. Yli puolet eli 6 milj. ha soista on jo ojitettu. Sitä ei kuitenkaan voida kutsua hyväksi metsänhoidoksi. Suomen soiden ojitus, täydennysojitus ja ojien perkaukset mukaan lukien, on tuhonnut arvokkaita hilla- ja karpalosatoja, tehnyt suot kulkukelvottomiksi ja pilannut puhtaat luonnonvedet lähteistä ja puroista järviin ja meriin asti. Tämä turpeen mylläys on vapauttanut ilmaan suunnattomasti kasvihuonekaasuja, muun muassa hiilidioksidia, metaania ja rikkivetyä. Ojitetuilta turpeennostosoilta on lisäksi nostetun pintaturpeen poltolla pantu Tsernobylin laskeumien ”bekkerellit” uudelleen kiertoon.

Massiivinen ojitus tehtiin isänmaallisen paatoksen hengessä Maailmanpankin velkarahalla esimerkiksi ns. MERA-ohjelmilla. Veronmaksajat ovat niitä sitten korkoa korolle maksaneet ilman, että kasvun lisäystä olisi hyödynnetty. Ulkomaisen puun tuonnin ja soiden aiheuttamien kuljetusongelmien vuoksi lisäkasvut pysynevät edelleen hyödyntämättä. Se on surkeaa talouden hoitoa. Haitat, muun muassa juoma-, uinti- ja kalavesien pilaantuminen ovat lähes mahdottomia korjata. Ne rasittavat ympäristöä kauas tulevaisuuteen.

Kolmas kasvua toistaiseksi lisännyt tekijä on edellä mainitsemani ympäristön muutos saasteiden kuten typen, hiilidioksidin, happaman sateen yms. ”lannoitus­vaikutuksena”. Tiettyyn rajaan asti eli niin kauan, kunnes tuhot lisääntyvät liiaksi, ne lisäävät ilmaston lämpenemisen ja kasvukauden pidentymisen ohella puiden kasvua.

Paljonko sitten kasvun lisäyksestä jää nykymetsänhoidon ansioksi? Valitettavasti ei mitään. Luku on negatiivinen, sillä avohakatuille ja muokatuille aloille, joilta myös valuu vesiä pilaavia maa-aineksia ympäristöön, istutetut puustot ovat vielä keskimäärin kovin nuoria. Niinpä viljelymetsien keskikasvu on pienempi kuin luontaisesti syntyneiden muiden metsien keskikasvu. ”Maailman parhaan metsänhoidon” valhe paljastuu niiksi tunnetuiksi ”keisarin vaatteiksi.”

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s