Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2014

Adelea pankissa – KT Esko Paakkola

Myin vanhoja tavaroitani ja sain tukun käteistä rahaa. Ajattelin, että käyn viemässä osan siitä pankkiin, koska mukana oli pari 100 euron seteliä. En heti edes muistanut nähneeni aikaisemmin näin suuria seteleitä. Pankkikorttiaikana käteisen rooli on selvästi muuttunut, eikä varsinkaan käteisen rahan talletuksia ole tarvinnut tehdä vuosikymmeniin. Lähin käyttämäni pankin konttori on Malmilla. Samalla käynnillä ajattelin hoitaa muitakin asioita.

Jo kaukaa näin opasteen ja havaitsin, että kassa-asiat oli eriytetty omaksi kokonaisuudekseen. Menin sisään ja huomasin tulleeni toiseen todellisuuteen. Ahtaalta tuntuva huone sisälsi kaksi palvelupistettä ja tuoleja oli ehkä viidelle hengelle, muut istuivat penkeillä. Lisäksi tilassa oli automaatti maksujen (laskujen) suorittamista varten.  Palvelupisteissä asiakkaan puolella ei ollut tuoleja, vaan asiat toimitettiin seisaaltaan. Näissä seisomapisteissä ei käyty johdannaiskauppaa. Sali oli jokseenkin täynnä väkeä. Viereisessä looseilla varustetussa tilassa, jossa siis ei ollut kassapalveluita, sen sijaan oli tyylikkäät istuimet kummallekin osapuolelle – enkä nähnyt asiakkaita.

Otin vuoronumeron ja seurasin seisoviltani tilanteen kehitystä. Vain toisella pisteellä palveltiin ja asiat kestivät kauan. Jono oli pitkä ja minua ennen oli 10 henkilöä. Yhden asian hoito kesti niin kauan, että jätin vuoronumeroni ja lähdin pois. Ajattelin tulla myöhemmin uudestaan ja hoitaa sillä välin muut asiat.

Tulin takaisin tunnin kuluttua ja kello oli noin kolme. Menin sisään ja otin vuoronumeron ja istuin odottamaan. Jono oli melkein yhtä pitkä. Nyt pankkivirkailijoita oli kaksi ja ajattelin asioiden sujuvan ripeästi. Samalla katselin jonottavia ihmisiä. He olivat ehkä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta eläkeläisiä.  Heistä useat olivat yli 70 tai jopa yli 80 tai siinä paikkeilla. Osa heistä oli fyysisesti huonokuntoisia: liikuntaongelmaisia, heikosti näkeviä tai huonokuuloisia. Taustalla soi radiosta Adelen kappale Set Fire To The Rain. Paremmin tunnelmaan olisi sopinut Olavi Virta ja Hopeinen kuu tai mieluummin vielä Veikko Lavin Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Selvästi monilla kansalaisilla, erityisesti vanhuksilla, on vaikeuksia nykyaikaisen pankkitoiminnan kanssa. Mietiskelin jonotuslappu kädessä mahdollisia syitä kassapalveluiden käyttöön. Osalle netti on varmasti ongelma. Jotkut eivät osaa käyttää nettiä, osa ei halua ja joillakin ei ole varaa siihen – vaatiihan se jonkin sortin tietovälineen ja yhteyden. Osalle laskujen maksaminen automaatilla on vaikeaa: ei ymmärrä, ei näe, ei osaa, ei rohkene. Joillekin salasanojen muistaminen on vaikeaa ja esimerkiksi vapisevin käsin rahan hakeminen automaatilta pelottaa. Voi pelätä joutuvansa ryöstetyksi tai voi pelätä että rahat häviävät tilitä jonkun vahingossa tapahtuvan napin painalluksen vuoksi. Kuinkahan monella näistä asiakkaista oli lukivaikeus? Syitä jotka estävät osaa ihmisiä toimimasta nykyaikaisen tehokkaan pankkitoiminnan edellyttämällä tavalla, on varmasti paljon.

Kassajonoissa istuvat kansalaiset ovat pankki-invalideja ja toisen luokan kansalaisia, joita seisotetaan luukulla ja jotka aiheuttavat pankeille vain kuluja. Pankki-invalidit ovat netti-invalidien osajoukko. He tuovat pankkiin vain hiekkaa, kuten eräs pankkimies on todennut. Pankkivirkailijoillakin oli luultavasti vaikeuksia ymmärtää kaikkia niitä asioita, joita heiltä asioita ymmärtämättöminä tiedusteltiin. Eikä varmasti ole virkailijoidenkaan helppoa saada asiakkaita ymmärtämään, mistä oikeasti noissa tiedustelujen kohteena olevissa asioissa on kysymys.

Pankkiasiat ovat nykyisin varsin abstrakteja. Enää ei ole konkreettista pankkikirjaa. Maksut ovat abstrakteja tilisiirtoja.  Säästäminen on suurin piirtein ennallaan, mutta kaikki sitä kehittyneemmät uudenaikaiset rahan ja omaisuuden hallintamuodot vaativat tietoa ja mahdollisuuksia ymmärtää erittäin abstrakteja kokonaisuuksia. Yhteiskunnan monet toiminnot abstrahoituvat jatkuvasti kuten pankkitoiminta ja vakuutusjärjestelmät. Kansalaisten kyky seurata tämän kehityksen perässä ei kaikkien osalta onnistu. Yhteiskunta jakaantuu sosiaalisesti myös tätä kautta. Kysymykseksi nousee: miten suuri tällaisen avun tarve on ja miten näitä ”pankki-invalideja” voitaisiin auttaa niin, että heidän etunsa tulevat objektiivisesti huomioiduksi.

 

 

Mainokset

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized