Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas.- – -. Abraham – – – kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.” Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Tämän sanottuaan Herra lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa. (1. Moos. 18:20 – 33).
Lännen talous kehittyi myöhäiskeskiajalta alkaen kohti nykyistä järjestäytynyttä kansantaloutta, jossa toimitaan ennakoidusti ja lakien turvaamalla tavalla. Näin voidaan kerätä rikkauksia ja investoida, koska tiedetään, miten systeemi toimii. Kaikki pelaavat samoilla ennakoitavilla säännöillä, ja jos eivät pelaa, tulee poliisi ja pistää vankilaan.
Näin ei ole kaikkialla. Idässä jatkui keskiajan jälkeen basaaritalous, jossa hinnat ovat aina tapauskohtaisia. Joskus ryöstetään, joskus maksetaan ylihintaa. Valtio ei takaa ketään eikä mitään, koska hallitsijakin ryöstää ja huijaa muita. Tärkeää on osata verkostoitua, pelata kaikkia pelejä, uskaltaa hävitä ja välillä voittaa loputtomasti. Luottamus on venyvä käsite, koska se perustuu pelkoon, uhkaan ja ymmärrykseen toisen ”pelitilanteesta”.
Venäjä on osa itää, eikä Kreikkakaan ole mikään antiikin Hellaan perillinen, vaan osmaani-imperiumin syrjäkolkka kaikkine itäisine piirteineen. Hirvittävällä hässäkällä Venäjä on sählännyt politiikassa ja taloudessa vallattuaan Krimin ja puuhailtuaan Ukrainassa. Se on valehdellut, kiristänyt, uhkaillut, hämännyt, harhauttanut, tappanut ja rikkonut sopimuksia. Länsi on ollut aivan kauhuissaan vääristä pelisäännöistä ja yrittänyt pelata koripalloa, kun toinen on pelannut rugbya ja siinäkin rikkonut sääntöjä.
Venäläisten rahoista ei kukaan tiedä. Talouspakotteet toimisivat, jos vastassa olisi Saksa. Venäjän rajat vuotavat ja mustapörssi toimii tuhatvuotisella kokemuksella. Venäläisrikkaiden rahatkin ovat varmasti tallessa, mutta missä, sen tietää Jumalan lisäksi vain kyseinen rikas. Tästä on perinnettä.
Länsi huokasi syvästi, kun Venäjä taipui Minsk 2-rauhansopimukseen. Sota ja kriisi vältettiin. Jotenkin mieleeni tulee messinkipöytäkauppa Kairon basaarissa keväällä 1982. Se ei suinkaan tapahtunut niin, että olisin heti kysynyt haluamani pöydän hintaa. Tein kauppaa paikallisen opastuksessa pari viikkoa. Sain lopulta toivomani pöydän, mutta älyttömän sähläämisen jälkeen. Minsk 2:n tuloksena NATO ei laajentunut Ukrainaan, Krim unohdettiin Venäjälle ja ruplan kurssikin on vakiintunut joulukuun tasolle, kun taas Ukrainan hryvnia on puolittunut alkuvuoden aikana. Mitäköhän venäläiset tavoittelivat alun perin?
Kreikan Syriza ilmoitti, että nyt lopetetaan velanmaksu ja jatketaan kulutusjuhlaa muiden rahoilla. Tästä seurasi kotona valtava vaalivoitto ja ulospäin uhkailua, kiristystä, mielenosoituksellisia neuvotteluja, kokouksesta poistumisia, puheita ja kirjoituksia. Koko EU oli aivan sekaisin, kun yhdessä tehtyä sopimusta ei noudatettu, vaan tarjottiin härskisti uutta sopimusta, jonka logiikassa ei ollut järjen häivää. Soppaan sotkettiin Ukrainan kriisiä, nälkää näkeviä mummoja ja harhautettiin amerikkalaisetkin pelkäämään rahojensa puolesta. Suomen suoraselkäiset edustajat alkoivat ymmärtää Kreikkaa toivoessaan kohkauksen loppuvan ja toistellessaan myös tähän yhteyteen kuten kaikkeen muuhunkin täysin sopimatonta typeryyttä: ”viisas väistää.” Näin ei selviydy hengissä basaarissa eikä juuri muuallakaan.
Lopputuloksena Kreikan lainoja lasketaan sen hivenen verran, kuten kai Syriza oli suunnitellutkin, ja samalla puolue vakiinnuttaa valtansa Kreikassa, mikä oli kai alun peräinen tavoite. Sitä paitsi Kreikasta vielä kuullaan, koska tämänkään episodin hintaa ei kukaan ole määritellyt missään. Varmaan pikku asioissa mutkitellaan ja kysytään, entä jos puuttuu se ”viimeinen hurskas”…
En väitä, etteikö EU:n johto olisi käynyt Kairon basaarissa. En myöskään väitä, että venäläiset tai kreikkalaiset olisivat rikollisia. Kyse on kulttuurierosta. Varmasti Syrizan ja Putinin näkökulmasta koko maailma toimii näin, ja näin on rehellistä toimia. Eräs armenialainen selitti minulle sitä, kuinka kaupankäyminen on sosiaalinen nautinto. Hänestä oli ikävää käydä marketissa ja maksaa automaatille ostoksensa vartijan katsellessa ovella. Ongelma onkin siinä, että lännessä ei ymmärretä sitä, että kaikkialla ei ihan omasta vapaasta tahdosta pyritä toimimaan niin kuin lännessä.
Jos basaarimaailmassa aikoo menestyä, kannattaa pelata teatteria, korottaa ääntä ja vetää välistä. Suomen kannalta tarkoitan Venäjää. Venäläinen hattukauppiasmummini valitteli sitä, että on vaikea saada hyviä työntekijöitä, koska suomalaiset ovat huonoja kauppiaita: he eivät osaa puhua. Nykyisellä kokemuksellani ymmärrän mummin tarkoittaneen samaa kuin huijata.
Arator 