Kuukausittainen arkisto:elokuu 2016

Metsän jatkuva kasvatus avohakkuun tilalle – Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Metsän jatkuvaa kasvatusta voidaan metsän tilan mukaan tehdä hyvin monella eri hakkuutavalla. Niitä ovat puittain tai puuryhmittäin poiminta- eli harsintahakkuu, yläharvennus ja ylispuuhakkuu. Myös luontaisen uudistamisen hakkuut (pienaukot ja suojuspuu- ja siemenpuualat) kuuluvat samaan hakkuuvalikoimaan. Näissä hakkuissa syntynyttä alikasvosta ei raivata, vaan kasvupaikka säilytetään jatkuvasti jonkin verran puustoisena eli peitteisenä. Avohakkuuta ei tehdä.

Kaikki nämä jatkuvan kasvatuksen hakkuut tehdään yläharvennusperiaatteella eli hakataan vain ns. arvokasvukynnyksen saavuttaneita isoimpia ”rahapuita” ja pienien puiden annetaan vuorollaan kehittyä hakkuukypsiksi. Jatkuvan kasvatuksen yleisohje on: Hakkaa tukkipuita ja kasvata kuitupuista uusia tukkipuita. Menettely on siten samanlaista kuin vesiekosysteemin kalojen tai rapujen hyödyntäminen. Jatkuva kasvatus voidaan aloittaa koska tahansa missä tahansa metsikössä, myös taimikosta. Mitään siirtymäaikoja ei tarvita.

Pitkäaikainen kenttäkokeisiin ja valtakunnallisiin inventointeihin perustuva tuotostutkimus on yhdessä ekonomisten laskelmien kanssa osoittanut, että nykyisen eli avohakkuuseen, viljelyyn ja alaharvennuksiin perustuvan metsätalouden kannattavuus on heikkoa. Se ei ole kulttuurisesti kestävää eikä vastaa suomalaisten suuren enemmistön eikä myöskään metsänomistajien enemmistön näkemyksiä siitä, miten metsää tulisi käsitellä. Jatkuvalla kasvatuksella vältytään avohakkuiden aiheuttamilta taloudellisilta ja ympäristöä pilaavilta ongelmilta ja metsät tuottavat eniten ja taloudellisesti edullisimmin puuta kaikkiin eri käyttötarkoituksiin.

Kun otetaan huomioon monimuotoisuus- ja maisema-arvot, jatkuva kasvatus on siinäkin suhteessa vallitsevaa avohakkuu-alaharvennusta edullisempi. Mitä useampia monikäyttöasioita otetaan mukaan vertailuun sitä ylivoimaisemmaksi jatkuva kasvatus käy. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi luontomatkailu, virkistyskäyttö, marjastus, sienestys, terveyden vaaliminen, metsästys ja pohjoisessa lisäksi porotalous.

Metsätaloudella on suuri merkitys hiilitaseen kannalta. Kun jatkuvassa kasvatuksessa tuotetaan hyvälaatuista, myös rakentamiseen soveltuvaa tukkipuuta, se on hiilitaseen kannalta suositeltavin vaihtoehto. Puuta pitäisikin käyttää nykyistä enemmän rakentamiseen. Muutos olisi merkittävä koko maan talouselämän kannalta. Avohakkuulla ja maan voimaperäisellä muokkauksella vaurioitetaan maaekosysteemiä ja pilataan ympäröivien alueiden vesiä. Avohakkuulla, istutuksella ja alaharvennuksella pahennetaan tuuli- ja myrskytuhoja ja yleensä kaikkia muita tuhoja kuten esimerkiksi hirvi- ja myyrätuhoja. Tuulituhoilla aiheutetaan taloudellista vahinkoa naapureidenkin metsissä ja voimalinjoilla.

Monet metsän lajit tarvitsisivat niin sanottuja ekologisia käytäviä suojelukohteiden välille, joiden kautta syntyisi suojelualueverkosto. Jatkuvalla kasvatuksella tämä ongelma olisi kohtuullisesti ratkaistavissa ilman, että metsänomistaja ja muu yhteiskunta menettäisivät tärkeitä metsätuloja.

Metsälaki tarvitsisi edelleen täysremonttia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized