Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2016

Historiapäivät – Professori Jukka Korpela

Presidentti Putin on korruptoinut ja Isis-terroristit uhkaavat yhteisiä arvojamme, mutta miksi Moskovan patriarkka pitää Putinia Jumalan ihmeenä ja Isis pyrkii perustamaan uuden paratiisin. Miksi perestroika ja arabikevät eivät johtaneet moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan syntyyn, vaikka näin piti käydä kaikkien oikeinajattelevien ihmisten mielestä? Miksi venäläiset ja islamistit syyttävät länsimaita rappiosta ja perinteisten arvojen unohtamisesta ja miksi niin Putin kuin moni muukin diktaattori on oikeasti kansansa suosikki?

Patriarkka Filaret totesi 90-luvun lopulla, että Venäjällä ei ole koskaan ollut skolastiikkaa, renessanssia eikä 1700-luvun valistuskautta. Länsi-Euroopassa skolastiikka syrjäytti mystiikan, renessanssi synnytti yksilön ja valistus tappoi jumalat. Mitä niiden puute merkitsee koko maailman­kuvalle ja miksi ne puuttuvat? Kysymys on siitä, miksi ja kuinka länsimaisen yhteiskunnan ydinarvoiksi ovat muodostuneet yksilön ihmisarvo, riippumaton inhimillinen laki/oikeus ja moniarvoisuus. Ovatko nämä arvomme absoluuttisia ja ajattomia, kuten meidän järkemme sanoo ja esimerkiksi John Rawls oikeudenmukaisuusteoriassaan esittää, vai ovatko nämä meidän arvomme vain yhden historian tuloksia. Historia on kaiken konteksti ja siksi historiattomuus on absurditeetti!

Kreikka ei ole eurooppalaisuuden synnyinpaikka vaan pikemmin Lähi-itä. Siellä syntyi ajatus absoluuttisesta jumalan ajattomasta laista, jonka hän suo kansalleen armostaan. Tämä lain tulkkina on hallitsija, kansansa hyvä paimen. Kansa muodostuu yhteisöistä, jotka turvaavat itsensä seuraamalla tätä totuutta tinkimättä. Välimeren alueella muodostui tästä eroten kaksi tärkeää asiaa: jumalista erotettava viisaus eli kreikkalainen rationaalinen filosofia, joka johti relativismiin eli moniarvoisuuden tunnistamiseen. Tämän varaan syntyi lisäksi jumalista erotettu oikeus: rooma­lainen oikeus oli säätäjiensä tahto rakentaa yhteiskuntaa eikä Jumalan armo.

Persialainen uskonnollisuus saavutti kuitenkin myöhäisantiikissa voiton maallisesta laista ja tiedosta. Kristillinen jumalallinen viisaus ja uusplatonilainen gnosis ei juuri eronnut mystisyy­dessään zarathustralaisuuden Ahura Mazdasta: sitä ei tavoittanut järjellä vaan mystisellä kokemuk­sella ja kilvoittelulla. Niinpä keisari kielsi turhan filosofoinnin vuonna 529.

Kulttuurin ydinalueeksi jäi 500-luvulla Itä-Välimeren ja Intian välinen alue. Siellä absoluuttista tietoa etsittiin Jumalan ikuisen valon ja kreikkalaisen logiikan väliltä aina 1100-luvulle, kunnes päädyttiin siihen, että todellista tietoa ei voi saada näkyväistä maailmaa tutkimalla. Vain mystinen tietämiskokemus johtaa lopulliseen totuuteen. Näin bysanttilainen hesykasmi ja islamilainen illuminationismi sulki ovet empirialle, rationalismille ja tämän maailman tiedolle. Todellinen tieto, usko, laki ja valta ovat yhtä ja ne suo kansalleen armostaan uskonnollinen valtias kalifin tai keisarin tai klaanipäällikön hahmossa.

Länsi oli jäänyt syrjään näistä pohdinnoista eikä sinne kehittynyt yhtä valtakeskusta, joka olisi voinut rajoittaa totuuden etsimistä. Kaarle Suuren idea kerätä ja systematisoida kirjoitettuja lakeja ja kontrolloida kirkkoa avasi uuden näkökulman rakentaa valtaa. Onneksi Kaarlen valtakunta hajosi mutta idea jäi.

Paavi reformoi kirkon saadakseen vallan itselleen. Hän loi uuden käsityksen avioliitosta: moniavioisuus ja sukulaisavioliitot kiellettiin ja näin tuhottiin ruhtinasklaanien valta lännessä. Ruhtinaiden oli pakko alkaa kehitellä alkeellista virkakoneistoa yksittäisistä ihmisistä, jolloin syntyi curia-hallinto eli keskushallinto ja yksittäisten virkamiesten verkostot linnasta toiseen. Idässä klaanit muodostuivat koko valtajärjestelmän ytimeksi, ja niiden sekä keisarien, sulttaanien ja kalifien tasapaino järjestettiin monimutkaisen haaremihallinnon ja sen verkostojen kautta.

Voidakseen kontrolloida koko läntistä kristikuntaa paavi alkoi systematisoida normistoa ja erottaa sitä keisarin ja kuninkaiden laeista. Malliksi ei siten kelvannut enää bysanttilainen oikeus, johon oli otettu mukaan VT:n lakikäsitys jumalallisesta oikeudesta. Luonnonoikeusajattelijat tukeutuivatkin roomalaisten ajatukseen siitä, että laki on pätevä, jos sen on säätänyt toimivaltainen taho. Paavi julisti itsensä toimivaltaiseksi, jolloin laki erosi lopullisesti uskonnosta.

Opillista kehitystä varten tarvittiin tiedon etsijöitä. Länsi-Euroopan tilanne johti kuitenkin toiseen tulokseen kuin idässä. Skolastiikka alkoi punnita ristiriitoja aivan kuten roomalaiset juristit ja hellenistiset filosofit. Tästä argumentaatiosta tuli yliopistojen tiedon ydin: länsimainen oikeus ja tieto pitää aina punnita vastakkaisilla argumenteilla. Ne eivät voi nojata vain auktoriteetin sanaan. Tieto ei ollut enää jumalan armosta kansalle välitettyä. Lännessä hylättiin mystiikka, jumalallinen valo sekä kokemus ja uskottiin totuuden löytyvän näkyvästä ja havaittavasta.

Paavin ja keisarin valta tuhoutuikin sen myötä, että heidän asemaansa ei jumala enää legitimoinut. Tilalle tulivat paikalliset kuninkaat. Ajatus luonnonoikeudesta johti siihen, että uskonto ei voinut kahlita edes hallitsijaa. Hänen lakinsa olivat päteviä, jos ne täyttivät luonnonoikeuden maksiimin: tuottivat hyvää. Näin kuninkaasta tuli lain lähde. Kuningas toki itse päätti, mikä oli hyvää.

Tämä kaikki johti siihen, että Länsi-Eurooppa marginalisoitui kulttuurialueensa valtavirrasta eli Islamilaisesta ja ortodoksisesta maailmasta: valta ei rakentunut klaaneille eikä jumalallisen totuuden tulkinnalle. Valta oli suvereenilla kuninkaalla ja hänen antamillaan ”oikeilla” laeilla. Näin myöskään totuuden etsimisessä ei keskitytty jumalalliseen mystiikkaan vaan näkyvään maailmaan, joka tuotti hyvää kuninkaan vallalle.

Kuningas pyrki maksimoimaan valtansa. Näin hän halusi alistaa kaikki valtakuntansa ihmiset. Kun lait olivat kuninkaanvallan tae, oli kuninkaan etu, että niistä ei tingitty edes vastustajien yhteydessä. Näin heitä ei vain tapettu vaan tuomioistuin tuomitsi kuolemaan lain perusteella. Siten orjatkin piti vapauttaa, jotta suurmiehillä ei olisi omia valtakeskittymiä. Vähemmistökulttuurit ja toisinajattelijat piti hävittää eli valtakunta yhdenmukaistaa, mikä loi kansakunnan ja sen yhtenäiskulttuurin.

Idässä ei tapahtunut mitään tällaista, vaan jatkettiin vanhaa paikallisklaanien valtaa, jota hallitsija yritti kanavoida yleisellä tasolla uskonnollisella lailla. Lännen järjestelmä synnytti vahingossa yksilön. Kun ei ollut klaaneja, piti alkaa määritellä oikeuksia. Kun ei ollut moniavioisuutta, piti määrillä jopa naispuolisia perillisiä: syntyi oikeudellinen nainen. Kun oikeusjärjestelmä oli vallan tuki, pystyi sitä käyttämään myös omaksi tuekseen: omaisuudet ja investoinnit alkoivat saada lain suojan. Kun kuninkaan valta rajoittui vain hänen valtakuntaansa, pystyivät oppineet siirtymään toisaalle ja julistamaan toisia totuuksia ja siten takaamaan tiedon kehittymisen.

1700-luvun valistusaika keksikin syrjäyttää jumalan tarpeettomana elementtinä totuudesta, joka saavutetaan rationaalisella filosofialla. Tämä sopi hyvin yhteen oikeusajattelun kanssa, jossa ihmisen laki oli pätevä ja muutettavissa. Vastaisuudessa jumalan mystiikka kuului sivistymät­tömyyteen eikä sillä voisi perustella luonnontieteellistä, oikeudellista eikä yhteiskunnallista tietoa. Jumalan kanssa kuitenkin myös absoluuttinen kuningas syrjäytyi 1700-luvulla ja vallan otti kansa: näin maailmassa oli yksilö oikeuksineen, säädetty laki ja moniarvoisuus, jota ei jumala eikä hallitsija rajoita.

On ihan oma juttunsa, miksi länsieurooppalaisuus globalisoitui. Taloushistorian tutkijat toki todistavat syyn olleen ylivoimainen taloudellinen kehitys 1700-luvulta alkaen. Monet merkittävät tutkijat korostavat, että juuri Länsi-Euroopan erikoinen sekä tiedollinen että oikeudellinen kehitys mahdollisti globalisaation ja kilpailun. Ainakin se on varmaan totta, että oikeusjärjestelmän luoma omaisuuden suoja loi ylivoimaisen järjestelmän verrattuna basaaritalouteen, joka on jatkunut idässä tähän päivään asti. Myös kansantalouden käsitteen syntyminen johtui voimakkaan kuninkaanvallan synnystä. Tärkeää on kuitenkin se, että globalisoituessaan Länsi-Eurooppa ei vain valloittanut maailmaa taloudellisesti vaan myös henkisesti. Metrijärjestelmää, Kristuksen syntymäkalenteria, valistuksen yksilöllisiä ihmisoikeuksia, nepotismin ja korruption paheksuntaa ja puhtaasti eurooppalaista ajatusta kansakunnista julistetaan kaikkialla: sanotaan, että Syyrian kansa voi ratkaista Syyrian kriisin, kunhan diktaattori on karkotettu. Ongelma on vain siinä, että ei ole olemassa Syyrian kansaa.

Onko siis presidentti Putin korruptoitunut ihmisoikeusloukkaaja? Kysymys on käsitteistä ja niiden synnystä historiassa. Ihmisoikeudet ovat läntisessä maailmassa yksilöllisiä, absoluuttisia ja jakamattomia. Kollektiivisessa maailmassa ne ovat kontekstualisoituja eli ihmisellä on oikeus viettää oikeaa elämää yhteisönsä kanssa. Putin voi loukata ihmisoikeuksia, mutta sitä ei ihan suoraan kannata katsoa länsimaisesta yhteiskunnasta käsin, koska oikeudet on Venäjällä aidosti määritelty historian vuoksi toisin. Samoin hän voi olla korruptoitunut, mutta talousjärjestelmässä, joka ei nojaa kirjoitetun lain vaan hallitsijan takaaman oikeudenmukaisuuden varaan, on myös niin, että hallitsijan tehtävä on armostaan jakaa varallisuuksia. Nepotismikin on vaikea asia klaanien maailmassa, koska niiden valta perustuu juuri sukulaisiin. Kumpikin järjestelmä on historiallisen kehityksen tulos. Jos olette nähneet perinteisen venäläisen ortodoksisen hautausmaan, se varmaan hämmentää luterilaiseen Ordnungiin tottunutta. Kyse ei kuitenkaan ole laiskuudesta ja välin­pi­tämättömyydestä. Haudat on koristettu ja ne sijaitsevat oman logiikkansa mukaan. Kaatuneiden puiden ja muun roskan selitys ei ole laiskuus vaan se, että hautausmaa on Jumalan hallussa. En tiedä enkä ratkaise, onko tämä parempi kuin viivasuorat hiekkakujat ja standardisoidut kivet. Historia antaa ilmiöille kontekstin ja tekee ne ymmärrettäväksi. Siksi historia pitää tuntea hamasta muinaisuudesta, jotta voisi ymmärtää tätä päivää eikä vain tuomita kaikkea itsestä poikkeavaa.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized