Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2015

Ukraina – Professori Jukka Korpela

Kun Jeltsinin aikana kaikki business oli Venäjällä vapaata, on Putin pistänyt kaiken kuriin ja länsi itkee. Ukrainassa ei jano sitä vastoin yllätä: kioskeissa myydään kaljaa ympäri vuorokauden eikä marketeista juoma lopu. Kukaan ei myöskään ole edes ajatellut kieltää tupakointia, koska sekin on osa vapaan ihmisen vapautta. Liikennettäkään ei turhaan rajoiteta. Borispolin lentokentältä Kiovaan pimeä taksi ajoi 150 km/h, mutta silti molemmilta puolin meni autoa ohi. Ylinopeuksia Venäjällä ajetaan mutta ei enemmän kuin Englannissa. Hälytysajoneuvojen vilkkuvalot ovat taas Ukrainassa edelleen osa tunnelmavalaistusta ilman että niillä olisi minnekään kiirettä tai että kukaan niiden valoja noteeraisi.

Katukuva vaikuttaa elävältä markkinataloudelta, mutta korruptio kukoistaa kaikissa muodoissaan. Ravintolalaskun loppusumma ja taksin hinta syntyy mysteerin kautta, jossa matematiikalla ei ole osuutta. Siksipä turvallisuusviranomaisetkin on ”yksityistetty”. Itä-Ukrainassa soditaan rikkaiden oligarkkien yksityisarmeijoiden avulla, eikä normaalia kiovalaista koko sota hetkauta: hirveästä kansallisesta uhosta huolimatta heidän maailmassaan ei ole sotaa, koska Ukraina ei ole valtio kuten Suomi tai Venäjä eikä ukrainalaiset kansakunta kuten ruotsalaiset. Yksityisarmeijoissa on sekin erikoisuutensa, että välistä oligarkit ottavat ne käyttöön myös Ukrainan viranomaisia vastaan, jos nämä ovat hankalia kyseiselle oligarkille esimerkiksi verotuskysymyksissä.

Kaikki tämä on johtanut talouden kaaokseen. Kun keväällä 1992 saavuin aamuyöllä Lvovin asemalle, vaihdoin parikymmentä dollaria silloisiin ”akuankkarahoihin” eli tuttavallisesti kuponkeihin. Ajatukseni ostaa myöhemmin lisää kaatui siihen, että tuo summa riitti runsaasti vajaan viikon elämään. Tämä tuli mieleen, kun Borispolin lentokentällä otin rahaa automaatista. Ihmettelin, miksi 2000 (80 euroa) hryvniaa oli maksimisumma. Kiovassa huomasin syyn: siksi, koska mikään ei maksa mitään: oluttuoppi 50 senttiä, Aida-oopperan esitys 2 euroa ja paikallisen premierliigan jalkapallo-ottelu 2 euroa. Kiova on toisaalta toistaiseksi ainoa pääkaupunki, jossa olen keskustassa törmännyt Rolls Royce –kauppaan. Se on Bohdan Hmielnicky –kadulla. Myymälä kertoo yhteiskunnan törkeästä eriarvoistumisesta.

Kriitikot sanovat, että Venäjän olisi pitänyt jatkaa Jeltsinin ajan vapaata talouspolitiikkaa, Putinin säätely on virhe. Jotenkin olisin sitä mieltä, että tämä Ukrainan malli ei ole mikään esimerkki kenellekään. Tämä edustaa rosvotaloutta, jossa tehdään kaikkea mahdollista ja mafia rahastaa! Venäjästä on niin vaikea sanoa mitään hyvää, koska kaikilla on syyvään juurtunut valmius tietää totuus, vaikka he eivät maassa olisi käyneetkään sitten neuvostoajan. Esson baarissa tiedetään venäläispoliisien rahastavan sakoilla turisteja ja autoilijan olevan kuningas kaikissa risteyksissä. Kumpikin loppui kuin veitsellä leikaten kymmenkunta vuotta sitten uuden tieliikennelain myötä. Viinan ja kaljan ostaminen on käytännössä yhtä vaikeaa kuin Suomessa. Baareissakaan ei tupakoida.

Kun yhdysvaltalaiset taloustieteilijät nyt saarnaavat elvytystä Kreikassa ja Suomessa, on kyse vain yhdestä akateemisesta muodista. Se on aivoleikki, jonka seurauksista ei tarvitse kantaa vastuuta. Yhdysvalloissa tätä voidaan soveltaa käytäntöön ja on sovellettukin. Jos onnistuu, hurraa. Jos ei onnistu, kärsii miljoonat vararikkoja ja niiden sosiaalisia seurauksia, mutta yhteiskunta toipuu, koska se ei kanna vastuuta politiikan tuloksista. Aloitteen tehneet taloustieteilijätkin selviävät, koska ei heillä ole omaisuus tässä kiinni. Oli kiintoisa koe, josta saatiin empiiristä materiaalia uusia ehdotuksia varten. Euroopan sosialidemokraattisissa hyvinvointivaltioissa ei voi tehdä näin, koska epäonnistumisen kustannukset tulevat yhteiskunnalle ja se jakaa ne kaikille. Se johtaa talouden pysähtymiseen, mutta toisaalta kukaan ei kuole nälkään. Tämän vuoksi Euroopassa pitää tietää eikä kokeilla. Yhdysvalloissa voidaan tehdä kokeita ihmisillä.

Jos Suomessa nyt alettaisiin toteuttaa Ukrainan tai Arizonan oppeja ja päästettäisiin markkinatalous täysin irti (Ukraina) tai alettaisiin kokeilla, mikä taloussysteemi toimisi (Arizona), niin joutuisimme kaikki maksamaan tappiota näistä vääristä ajatuksista vuosikymmeniä. Mainituissa maissa maksu jätetään kärsijille yksistään! Siksipä taloustoimittajienkin pitäisi olla kriittisiä ja kysyä vaikka herra Stiglitziltä, mitä hän oikeasti tietää Suomesta ja onko hän oikeasti seurannut maan talouspolitiikkaa ennen kuin antaa neuvoja. Asiantuntemukseen liittyy se ulottuvuus, että mielipiteitä voi lausua vapaasti, mutta asiantuntijanhattu päässä pitää tietää, missä oman asiantuntemuksen raja kulkee. Minä lausun tässä mielipiteitä.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized