Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2015

Onko Venäjä valtio? – Professori Jukka Korpela

Pikku uutisen mukaan tshetsheenijohtaja Ramzan Kadyrov osallistui paikallisen poliisi­päällikön häihin. Päällikkö otti toisen vaimon. Kadyrovin ”kansliapäällikkö” Magomed Daudov esittikin moniavioisuuden hyväksymistä laajemmin. Aiemmin tshetsheenien on epäilty sotkeutuneen niin Boris Nemtsovin kuin Anna Politkovskajankin murhaan. Tutkintaa vaikeuttaa se, että Kadyrov on käskenyt ampua ulkopuoliset poliisit, jotka tulevat Tshetsheniaan. Rivimoskovalaisten kerrotaan kauhistelevan menoa, mutta se ei näytä haittaavan. Itse asiassa suurempi huoli on siitä, millaisen aseman tshetsheenikäytännöt saavat koko valtakunnassa ja olisiko Ramzan Kadyrovilla nostetta valtakunnan politiikkaan.

Läntiset tarkkailijat eivät ole erityisemmin kiinnittäneet huomiota tähän, koska pitävät tshetsheenirosvojen toimintaa niin vieraana, että heidän mielestään menestyksen mahdol­lisuutta ei ole sivistyneessä maailmassa, jota toki Venäjä on. Pikemminkin muistellaan, keiden roistojen kanssa yhdysvaltalaiset ovat viime vuosina veljeilleet. Ajatellaan, että kyse on vain taktisesta liitosta, jolla rauhaton alue kapseloidaan haittaamasta menoa Moskovassa.

Tässä saattaa piillä ajatusharha. Yhdysvaltalaiset ovat koko ajan pitäneet etäisyyttä rosvohallitsijoihin ja selkeästi osoittaneet, että heidän arvonsa ovat aivan muualla. Venäjällä kaukasialaiseen kulttuuriin ja sen arvoihin ei ole niin pitkää matkaa. Johdossa on ollut historian saatossa ja nytkin paljon kaukasialaisia: sieltä tuli niin Josif Stalin kuin Edvard Shevardnadze. Nykyisessä parlamentissa ja keskushallinnossa istuu paljon kaukasialaisia kuten Geremejevin klaanin veljiä (Suleiman, Adam, Alimbek), jotka yhdistetään mm. Nemtsovin murhaan. Presidenttikin seurustelee ties minkä moottoripyöräjengin kanssa, mistä ei ole suurta hyppäystä kaukasialaisbandiittien piireihin. Klaanirakenne on säilynyt toisin kuin Amerikassa.

Anna Politkovskajalla oli ”vauvalohikäärmeteoria”, jonka mukaan Venäjällä on perinteisesti otettu kaikenlaisia hirviöitä vallan liittolaiseksi, jotta on hoidettu jokin operatiivinen ongelma. Sitten mopo karkaa aina käsistä. Yhdysvaltalainen historioitsija Matthew Romaniello otsikoi pari vuotta sitten julkaistun tutkimuksen Venäjän synnystä The Elusive Empire. Se kuvasi Moskovan valtakunnan muodostumista 1500- ja 1600-luvuilla. Idea näytti olleen, että ei ole mitään ideaa. Valtakuntaan liitettiin tilapäisvirityksin uusia alueita ja väestöjä ja sitten virityksistä tuli pysyviä.

Eurooppalainen valtio muodostui juuri tuolloin 1500- ja 1600-luvuilla monipolvista tietä. Länsi-Euroopassa varsinaiset valtiot saivat mallinsa lopulta niin, että absoluuttinen kuningas yhdenmukaisti kulttuurin, uskonnon, tavat, lait ja laitokset. Venäjän tsaari ei viitsinyt tehdä tätä. Näinpä Venäjästä ei tullutkaan valtiota. Siinä säilyi kaikenmaailman erilliskulttuureja ja järjestelyitä. Lopulta siinä sivussa säästyi Suomikin, josta olisi tullut jonkin läntisen valtakunnan yhteydessä osa tätä valtakuntaa.

Venäläinen elämänasenne tukee tällaista monimuotoisuutta. Kun suurista linjoista pidetään kiinni, sovellutukset voivat sitten olla paikallistasolla mitä vain. Näinhän venäjän kielikin rakentuu. Sinne voi upottaa vieraita sitaattilainasanoja aivan vapaasti. Mitä vieraampi sana, sen vakuuttavammalta se kuulostaa. Samalla tavalla suuri johtaja pitää yllä klaanien johtajien tasapainoa. Tätä on Putinin hallinto viime kädessä: siellä on ties mitä oligarkkia, joista joku aina ajautuu ulkokehälle tai vankilaan ja toinen nousee tilalle. Nämä oligarkit ovat puolestaan omien ryhmiensä tukemia. Valtion hallinto jakaa varallisuutta ja mahdollisuutta oligarkeille jaettavaksi edelleen, kunhan he pelaavat korttinsa hyvin.

Suuren johtajan taito on jakaa varallisuutta niin, että tukijat pysyvät riittävän tyytyväisenä ja sopivasti keskenään riidoissa. Siksi keskushallinto ei rajoita tai määrää paikallisia juttuja, vaan on paikallisissa jutuissa mukana, kun liikkuu siellä päin. Neuvostoaikanakaan kommunismi ei oikeasti toteutunut kaikkialla ja samanlaisena. Yleisellä tasolla oli piirikomiteoita ja kolhooseja puheenjohtajineen. Kuulemma Keski-Aasiassa kyse oli vanhojen paikallispäälliköiden, rosvopomojen ja sheikkien muuttumisesta osaksi puoluenimistöä, mutta käytännöt jatkuivat entisellään.

Kun Länsi-Euroopassa absoluuttinen kuningas tuhosi 1600- ja 1700-luvuilla paikallisklaanit ja näiden paikalliskulttuurit luodessaan kansakunnan ja niiden yksilöjäsenet, idässä rakenne pysyi klaanien tasolla. Se takasi monimuotoiset paikalliskulttuurit omine arvomaailmoineen. Klaanirakenteen ohittaminen ei kuitenkaan onnistu nykyisinkään väkivalloin eikä länsimaisen rationalismin julistuksella.

Kun despoottinen johtaja ja hänen vuosituhantinen metodinsa ylläpitää klaanipäälliköiden tasapainoa tuhotaan, näyttävät ihmiset joutuvan kaaokseen. He eivät hahmota asemaansa yksilöinä, vaan ovat eksyneitä lauman kadottua ympäriltä. Reaktio on pakottaa oma arvomaailma muille, koska se on ainoa oikea Jumalan järjestys ja despootin kukistuminen on poistanut esteen. YK:n ihmisoikeudet, moniarvoisen maailman hahmottaminen ja toimiminen vapaana yksilönä horjuttaa monen käsitystä oikeasta ja väärästä. Siksi arabikevät meni muualla kuin Tunisiassa mönkään ja siksi Yhdysvaltain ajatus tukea demokratiaa on päätynyt kaaokseen Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa. Mielenkiinnolla ja kauhulla sopii odottaa, mitä tapahtuu Ukrainassa, jossa on jo luovuttu ihmisoikeuslainsäädännöstä ja alettu hehkuttaa toisen maailmansodan aikaisia natsisankareita. Tämä järjestelmä on kuitenkin perimmäinen syy sille, miksi Putin veljeilee Kadyrovin kanssa.

Edellinen suuri tshetsheenejä sivunnut hallintoviritys tapahtui Venäjällä Iivana Julman aikana. Hän kiinnostui Volgasta ja Kaukasiasta ja liitti nämä omaan valtaansa, mutta samalla otti paikallisia ylimyksiä mukaan. Kadyrovin tavoin Terekin rannalta oli lähtöisin Idaren klaanin sotaherroja, joista osa päätyi sotimaan aina Karjalan kannakselle saakka.

Moskovan keskushallintoon muodostui näistä herroista ja heidän maailmanjärjestyksestään voimakas rakenne. Saltan-mirza eli kastettuna ruhtinas Mihail Tsherkasskij oli tsaarin sisäisten turvallisuusjoukkojen päällikkö ja Sain-Bulat-mirza eli ruhtinas Simeon Bekbulatovitsh koko Venäjän maan suuriruhtinas, kun Iivana jakoi valtakuntansa kahteen kerrokseen ja otti itselleen ”taivaallisen keisarin” aseman. Iivana meni vielä naimisiinkin tsherkessipäällikön tyttären Goshanein (Maria Temrjukovna) kanssa.

Huolimatta kasteesta nämä ”idän ihmiset” jatkoivat vanhaa elämäänsä. Sain-Bulatillakin oli haaremi Novgorodissa. Orjakauppaa harjoitettiin koko valtakunnassa. Varmasti myös muut kaukasialaiskäytännöt levisivät.

Saa nähdä, mitä nyt tapahtuu, jos Kadyrov tai joku muu ”veli” pääsee oikeasti merkittävään valtakunnalliseen asemaan. Tämä ei olisi mitään uutta Venäjän historiassa. On hyvä muistaa, että Venäjän väestörakenteen kehitys tukee tällaista visiota ainakin pitkällä tähtäimellä.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized