Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2014

Liberalismin itsepuolustus – Dosentti, YTT Kari E.Turunen

Presidentti Kekkonen kirjoitti aikoinaan kirjan nimeltä Demokratian itsepuolustus. Yhden puolen sen sanomasta voi pelkistää seuraavasti. Demokratian oloissa ihmisillä on vapauksia ja oikeuksia, jopa oikeus esittää demokratian vastaisia ajatuksia. Mutta jos yksilöt käyttävät yhteiskunnan vapauksia hyväkseen kumotakseen demokratian, yhteiskunnalla on oikeus puolustautua. Demokratian kumoaminen veisi vapaudet ja oikeudet monilta ihmisiltä, ja nämä arvot halutaan säilyttää. Demokratiaa uhkasi Kekkosen poliittisen uran alkuaikoina vaara sekä oikealta että vasemmalta.

Vastaavasti voi puhua myös liberalismin itsepuolustuksesta. Liberalismin ansiot ovat käyneet nyt ilmeiseksi sosialististen yhteiskuntien haaksirikon vuoksi. Demokratia ja liberalismi ovat tosin monisisältöisiä käsitteitä, mutta niistä on selvästi jokin intuitiivinen yksimielisyys. Toisaalta niiden ei tarvitse merkitäkään aivan samaa kaikille.

Liberalismi merkitsee muun muassa sitä, että yksilöillä on oikeus toteuttaa ideoitansa ja käsityksiänsä vapaasti, mikäli ne eivät loukkaa toisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Tämä koskee niin puhtaasti kaupallista hyödykkeitten tuotantoa kuin myös aatteellisia ja kulttuurisia ideoita.

Liberalismin aatteelliseen ytimeen kuuluu myös tarveliberalismi. Se tarkoittaa jokaisen yksilön oikeutta päättää itse, mitä hän tarvitsee. Ihminen on tarpeittensa herra, eikä niitä määrittele valtio eikä muu julkinen taho. Yksilön tarpeet ovat tärkeä yhteiskunnan liikkeelle paneva dynaaminen voima. Tarpeet luovat kysyntää ja kysyntä synnyttää niitä vastaavia palveluita.

Toinen tärkeä liberalismin ydin on arvostusliberalismi. Kansalainen voi arvostaa asioita ilman, että kukaan määrää, mitä saa arvostaa. Yksilö voi esimerkiksi arvostaa hyvinkin erilaisia musiikin lajeja oopperasta ja klassisesta musiikista aina räyhärokkiin saakka. Arvostusvapaus tekee yhteiskunnasta monipuolisen ja rikkaan. Se luo perustaa luovuudelle, joka kehittää taloudellista tuotantoa ja henkistä luovuutta.

Jos nämä liberalismit eivät toteudu, pyrkii valtio määrittelemään sen, mitä ihminen tarvitsee ja mitä hän saa arvostaa. Euroopan historia osoittaa mihin sellaiset pyrkimykset johtavat. Sosialismi on romahtanut ja talouselämässä liberalismi on näyttänyt voimansa. Se on osoittanut yllättäen jopa suurempaa vastuullisuutta esimerkiksi luonnon suojelussa kuin mitä tapahtui sosialistissa valtioissa.

Yksityiset ihmiset ovat monesti vastuullisempia kuin persoonattomat hallintokoneistot. Yksilöillä on sekä näkemyksiä että moraalia. Yksilöitä on paljon, mistä seuraa, että ideoitakin on runsaasti. Erilaisille käsityksille täytyy antaa tilaa. Niin ideoiden kuin moraalisen vastuullisuuden on saatava tulla esiin. Liberalismia on puolustettava tarpeettomalta ja tukahduttavalta ohjaukselta.

Valtion ei kuuluisi olla niinkään toimeenpaneva valtakoneisto, vaan kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen toiminnan säätelijä. Periaatteessa useimmat toiminnot voisivat nojata kansalaisten aktiivisuuteen, näkemyksiin ja ideoihin. Vastuullisuutta ja monipuolisuutta löytyy yleensä riittävästi. Julkisella vallalla on lainsäädännöllisen säätelytehtävän lisäksi myös tehtävä vaalia sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Luotujen palveluiden ja hyödykkeiden tulisi olla mahdollisuuksien mukaan tasapuolisesti kaikkien saatavilla.

Erityisesti henkisen liberalismin täytyy kukoistaa koulutuksen ja kulttuurin alalla. Julkinen hallinto ei saa liikaa kahlita esimerkiksi taiteilijoiden ja opettajien vapautta ja luovuutta. Henkinen vapaus merkitsee parempaa mahdollisuutta varautua tulevaisuuden yllättäviin käänteisiin. Vapauden oloissa kehittyy monipuolista yrittämistä, harrastusta ja aatteellista toimintaa. Monipuolisuus merkitsee mahdollisuutta uusiin innovaatioihin ja se luo keksintöjä suosivan ilmapiirin.

Vapaus merkitsee myös sitä, että tilaisuuden tullen löytyy asiantuntemusta mitä erilaisimpiin ongelmiin. Monesti ei ymmärretä jonkin harrastuksen merkitystä, ennen kuin siihen jostain syystä kohdistuu kysyntää. Yllättäen löytyy joku, joka on saattanut viedä osaamisensa erityisen pitkälle ja maailman muuttuessa hänen kykynsä tai aatteellinen valmiutensa tuleekin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi.

(Päivitetty versio alkuperäisestä jutusta, joka on julkaistu nimellä Liberalismin voima Liiketalouden Instituutin LIFIM tiedotuslehdessä Lifim Progress 3/1998, s. 10-11)

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Ikuinen kostonkierre – professori Jukka Korpela

Viime aikojen tarkkailijat ovat pyrkineet kiistämään vanhaa väitettä, jonka mukaan Lähi-idän konfliktissa olisi kyse ikuisesta kostonkierteestä. Lähtökohdaksi halutaan ajoittaa vuoden 1967 sota. Tämä kuulostaa analyyttiseltä ja älykkäältä, koska se sisältää vain kylmiä faktoja eikä lainkaan mystiikkaa.

Näkemys on väärä. Kesäkuun 1967 sota on tärkeä nykyisen poliittisen tilanteen vuoksi, mutta historiallisesti sillä ei ole mitään merkitystä. Näitä sotia mahtuu tällä alueella kaksikymmentä tusinaan. Sen taustalla ovat vain aiemmat sodat ja terroriteot. Johtopäätökseen voi päätyä vain ja ainoastaan, jos väheksyy uskonnon merkitystä politiikassa. Näin voi tehdä, jos ei ole koskaan käynytkään Lähi-idässä.

Länsimaissa uskonto ei vaikuta mihinkään, ja sen käyttämistä argumenttina voi pitää absurdina. Sitä viestittivät tosiasiassa jopa ministerit Räsänen ja Henriksson vaatiessaan Suomen uskontokuntia käytännössä luopumaan uskostaan, kun he alkukesästä edellyttivät näiltä yhteiskunnan yleisesti hellimää suvaitsevaisuutta.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa on vaikea sisäistää sitä, että lähi-itäisestä monoteismista kasvaneet uskonnot ja maailmajärjestelmät kuten kristinusko ja islam ovat yksiarvoisia. Ne eivät suvaitse toisinajattelemista. Niiden totuus on absoluuttinen ja se pitää pakottaa kaikille muillekin, koska muiden totuudet ovat vääriä. Sanoohan Mooses (5 Moos 4:39): ”Teidän tulee siis tietää ja painaa mieleenne, että Herra on Jumala niin taivaassa kuin maan päällä eikä toista Jumalaa ole.” Siksi niiden Jumala on loogista kirjoittaa suurella alkukirjaimella, koska se ei ole yleisnimi kuten jumalat polyteistisissä uskonnoissa: niillähän on omat kutsumanimensä. Monoteistisen jumalan nimi on Jumala.

Tämä on myös kiihkomielisen Hamas-taistelijan vakaumus. Hän tajuaa järjellään, että summittainen raketin ampuminen Israeliin ei aiheuta tuhoa, mutta saa aikaan massiivisen kostoiskun, joka tappaa kymmeniä palestiinalaisia. Sopimus ja ammuskelun lopettaminen olisi kuitenkin Jumalan käskyn rikkomista. Sadat kuolleet lapset omalla puolella ovat taas Jumalan tahto, koska Jumala yksin tietää tulevan ja johdattaa uskovaiset tuntemattomia ja järjelle käsittämättömiä teitä paratiisiin. Mooseksenkin mukaan (5 Moos 28:15 – 68): ”Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään… Hän tartuttaa teihin ruton, kunnes on hävittänyt teidät… Herra sallii vihollistenne lyödä teidät . . . ja . . . teidän ruumiinne joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruuaksi.” Joosua (Joos. 1:18) vielä vahvistaa tämän: ”Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan eikä tottele sinua kaikessa, minkä käsket tehdä.”

Tämä on lähtökohta myös suomalaisille kristillisille äärisuunnille keskusteluissa homoseksualismista ja ehkäisyvalistuksesta aina Israelin sotatoimien hyväksymiseen saakka: kun omalla rajallisella järjellä ja nykymaailman ymmärryksellä uskotaan jokin Raamatun kirjain todeksi, maailmassa ei ole olemassa rationaalista argumenttia kumota sitä. Kyse on uskosta eikä järjestä.
Sivistyneiden nykyanalyytikkojen toinen virhe on se, että he eivät tunne Vanhaa Testamenttia. Sopii lukea Joosuan kirjaa ja Tuomarien kirjaa ja tulla väittämään, ettei pähkähullua terrorismia olisi ollut aina. Ihmisiä on tapettu mitä kummallisimmista syistä, ja ainoana perustana on ollut Jumalan käsky.

Simson on itsemurhapommittajan prototyyppi ja tuomarien kirjan kertomus on jihadin lähtökohta. Joosuan mukaa Herra on verisiä uhreja vaativa Jumala: ”He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä Jerikossa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.” ”Sinun tulee kohdella Aita … samalla tavalla kuin Jerikoa. Kun olette vallanneet kaupungin, sytyttäkää se palamaan, kuten Herra on käskenyt. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista.” ”Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon. He julistivat asukkaat Herralle kuuluvaksi uhriksi eivätkä jättäneet heistä eloon ainoatakaan. Hasorin kaupungin Joosua tuhosi polttamalla (Joos. 6:21, 8:2,8, 24, 11:11).

Sama sanoma jatkui myös yhteiskunnan järjestäydyttyä vakiintuneen kuninkuuden alaiseksi. Silloin (profeetta) Samuelille tuli tämä Herran sana: ”Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyjäni.” Samuel sanoi Saulille:”— Herra lähetti sinut toteuttamaan tätä käskyä: ”Julista Herralle kuuluvaksi uhriksi — amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, kunnes olet hävittänyt viimeisenkin heistä.” Saul vastasi Samuelille: ”Minähän tottelin Herraa. — Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta muut tuhosin. Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa.— Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle. —. Samuel sanoi: ”Kumpi on Herralle mieleen, uhri vai kuuliaisuus?— Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.” Sitten Samuel käski: ”Tuokaa tänne Agag.— Ja Samuel iski Agagin kappaleiksi Gilgalissa Herran pyhäkössä. (1. Sam. 15: 10 – 33).

Herran rauhaa ja uskokaa vain siihen, että rationalismi toimii kaikkialla!

Jukka Korpela

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized