Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2015

Po staramu eli vanhaan tapaan – Professori Jukka Korpela

Venäläinen kone pommitettiin alas Siinailla ja Ranskassa ammuttiin ihmisiä. Koko Länsi-Eurooppa meni sekaisin, ja Suomessakin panikoitiin. Venäjä julisti kostoa, mutta tämä näkyy Pietarissa vain niin, että viranomaiset tarkastavat kaikki etelämaalaisen näköiset ihmiset täysin häpeilemättä. Tavalliset pietarilaiset eivät asiasta välitä.

Jo opiskeluaikana opin sen, että Roomassa voi räjäyttää pommin, eikä siellä sitä huomaa. Helsingissä tämä ei ole mahdollista, koska ihmisiä on niin vähän, että tieto ja tietoisuus pysyy yhtenä, koska yhteiskunnan muodostamme me. Yhteisvastuu koko yhteiskunnasta on tyypillistä pienille yhteisöille ja yhteiskunnallisesti erityisesti valveutuneille marginaaleille.

Venäjä on tässä mielessä hyvä laboratorio. Parannussaarnaajat uskovat tietävänsä sen parhaan ja käynnistävät ties mitä uudistusprosesseja. Arkipäivän venäläinen suhtautuu omien ja vieraiden uudistuksiin, muutoksiin ja agitaatioon perinteisesti. Hössötyksestä ja kovista sanoista huolimatta kaikki hoidetaan vanhaan malliin. Jos tämä ei onnistu suoraan, keksitään ”luovia keinoja”, mutta varsinaisia uudistuksia ei oteta käyttöön kuin puheiden tasolla. ”Herrat tietää. Ne juovat teen sokerin kanssa ja lukevat lehtiä” kuvaa sitä, kuinka uudistuksia ei pohdita eikä niistä välitetä, koska privatisoituneessa yhteiskunnassa huolia ovat vain omat huolet. Yhteiskunnan huolet ovat herrojen murheita. Siksi tänäkin aamuna Nevskin jalkakäytävää puhdistivat lumenluutijamummot aivan kuten 1800-luvulla.

Pietariin saapuivat Vladimir Pyhän luut perjantaina 20.11. Ne olivat näytteillä eri kirkoissa viikon. Luulaatikkoa on kierrätetty eri puolilla koko vuoden. Vakituisesti se on Kristus-Vapahtajan kirkossa Moskovassa. Oikea Vladimir oli Kiovan hallitsija, jonka aikana perustettiin Kiovaan piispanistuin poliittisen konjunktuurin vuoksi. Vladimir kuoli 1015 ja hänen muistonsa häipyi. Moskova keksi Vladimirin valtansa oikeuttajaksi 1400-luvulla. 1600-luvun puolivälissä löydettiin epämääräiset luut Kiovasta ja hankittiin Moskovaan. Nyt koko eliitti kunnioittaa niitä, koska Vladimir Putin on vedonnut Vladimir Pyhän siunaukseen Krimin valtauksen yhteydessä ja muutenkin tukenut valtaansa ajatuksella valtion ja kirkon yhteydestä.

Sen lisäksi, että tämä vallanoiketusperinne on jatkunut 600 vuotta, erikoista on, että tällainen mystinen uskonnollisuus toteutuu Venäjällä, joka oli vielä 25 vuotta sitten täysin ateistinen valtio. Selitys on siinä, että Neuvostoliittokaan ei muuttanut mitään vanhasta Venäjästä. Vaikka kuinka oltiin ateisteja ja politrukit julistivat jumalattomuutta, vanha Venäjä eli, koska kukaan ei ota tosissaan yhtään mitään. Vanhan vitsin mukaan kommunistinen politrukkikin julisti: Vallankumous on niin totta kuin Kristuksen ylösnousemus! Näinpä nykyisen hallinnon on helppo ottaa käyttöön vanha Pyhän Venäjän ohjelma, jolla voidaan alistaa koko Itä-Eurooppa Jumalan tuella.

Asian toinen puoli on tietysti se, että tuskinpa jäännöksiä kunnioittamaan jonottava arkivenäläinen paljoa pohtii sitä, mitä on tekemässä. Nyt tämä on tänään muotia ja näin kuuluu tehdä nyt. Aikoinaan jonotettiin Lenin ruumiin äärelle varmaankin samalla asenteella.

Tämän kaiken ”skippaamisen” toinen puoli on se, että tärkeitäkään uudistuksia ei saada käyntiin. Kaikki ottaa paljon enemmän aikaa kuin suomalainen luulisi. Tästä päästäänkin takaisin kahteen vanhaan teemaan.

Pariisin terrori-iskut ja Siinain konepommi aukaisivat monta solmua. Ukraina on nyt kätevä kaikkien kannalta pistää syrjään ja palata jo Herodotoksen (400-luvulla eKr.) virittämään idän ja lännen taisteluun. Ranskan presidentti saapuikin mitä pikimmin Moskovaan. Tässä hässäkässä turkkilaisten vahingossa tiputtamasta venäläisestä pommikoneesta on taas kehkeytynyt todellinen vanhan basaarikaupan helmi. Oikeasti mikään osapuoli ei halua ottaa sitä tekosyyksi romuttaa viriävää yhteistyötä, mutta sillä voi kiristää muita etuja. Krokotiilinkyyneleiden määrään alkaa jo hukkua. Syytökset ja uhkaukset ylittävät kaiken järjellisen rajan. Suomalaisesta perspektiivistä pitää muistaa, että kaikkea sanottua ei tarvitse ottaa tosissaan. Äitikin aikoinaan uhkasi meitä lapsia, että hän kaivaa lusikalla silmät päästämme, nyppii hiukset yksitellen ja hakkaa meidät kappaleiksi, jos emme käyttäydy kaupassa kunnolla. Olletikin lähiviikkoina sovitaan asia yllättävästi kumpaakin osapuolta tyydyttävästi, josta ei varmasti puutu kaasuputkiulotetta.

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized