Ihmisen mieli jakaantuu kahteen osaan: tietoiseen ja tiedottomaan. Tiedottoman psyyken todellisen voiman tunnemme silloin, kun joudumme kriisiin tai vaikeuksiin läheistemme kanssa. Avioliitossa tai työpaikan ihmissuhteissa tapahtuu joskus pahoja törmäyksiä, joissa viiltävät ja kiivaat tunteet nousevat pintaan ja hallitsevat eri osapuolia. Ihmiset kamppailevat myös arvovallasta ja kunniasta.
Yksilöillä on lisäksi ahneutta sosiaalisen ympäristönsä suhteen. Se voi suuntautua virkoihin tai muuhun asemaan, samoin kuin palkkaan tai omaisuuteen. Jos niiden säilyminen tai saavuttaminen on uhattuna, syntyy taistelua, jossa muuten sivistyneet ihmiset osoittautuvat melkein pedoiksi.
Ihmisellä on myös erikoinen taipumus kuvitella edustavansa jotain oikeaa: päämääriä, maailmankatsomusta tai oikeita teorioita. Meidän on vaikea lähteä erehtymisen ja väärässä olemisen näkökulmasta. Jotkut elättelevät suorastaan patologista varmuutta siitä, että ovat oikeassa ja edustavat jotain parempaa. Ihmisessä elävän vallan narsismin alkulähde on tiedottoman sielun alkuvoimissa.
Tiedottomat halut, riehuvat intohimot ja raskaat tunteet kuten pelko ja kateus, saattavat päästä ohjaamaan ihmistä ja hänen suhdettaan ympäristöönsä. Tämä on aika tavallista esimerkiksi työpaikoilla, mikä tekee ihmisille elämän monesti hyvin tukalaksi.
Tietoisen ja tiedottoman sielun kuvan voi laajentaa myös yhteisöihin ja kokonaisiin yhteiskuntiin. Yhteisössä on yleensä aina muodollinen johtaja, koska yhteisön toimintaa täytyy johtaa ja ohjata ja siihen tarvitaan valtaa. Mutta yhteisöihin muodostuu usein myös patologinen johtaja, jonka motiivit jäävät kätköön häneltä itseltäänkin. Tyypillistä on, ettei patologisella johtajalla ole moraalisia pidäkkeitä, mutta hänellä on usein tiedotonta älykkyyttä, jota on vaikea vastustaa.
Monissa yhteisöissä vallitsee muodollisen johtamisen ja patologisen johtamisen välinen jännite. Patologisen johtajan ei asemansa puolesta kuuluisi johtaa lainkaan. Yhteisöön muodostuu kuitenkin aina valtaa ja tällöin syntyy se mahdollisuus, että yhteisön joku jäsen ottaa henkisen vallan käsiinsä sivuuttaen sen, jolle valta oikeastaan kuuluisi.
Patologisen vallan käyttöön on mahdollisuuksia varsinkin pitkäaikaisella työntekijällä, joka on samastunut yhteisöön ja sitoo oman identiteettinsä siihen. Parhaita ovat yhteisöt, joissa ei patologista johtoa muodostu lainkaan tai se pysyy muodollisen johtajan käsissä. Tämä on kuitenkin ihannetila, joka tuskin toteutuu, koska yhteisön kaikki jäsenet ovat potentiaalisia vallankäyttäjiä. Inhimillinen ja sosiaalinen alitajunta pysyy kohtuuden rajoissa vain, jos se on alistettu tietoiselle mielelle. Jos muodollinen johtaja on heikko, erkanee patologinen valta toiselle yksilölle.
Yhteiskunnan kannalta hirvittäviä ovat tilanteet, joissa patologinen johtajuus kaappaa lopullisesti johtajuuden. Dramaattisin esimerkki on Adolf Hitler, joka nousi valtaan irrationaalisin argumentein, mutta pystyi kuitenkin saavuttamaan henkisen vallan läheisiin työntekijöihinsä ja lopulta koko saksalaiseen yhteiskuntaan.
Yksi patologisen johtajan keinoista on disinformaatio, hulvaton sekava puhe, jolla ei ole moraalisia ja vastuuntuntoisia pidäkkeitä. Se luo sumuverhoa, jonka taustalla on helppo operoida, sotkea ihmisten mieli ja sitoa heidät valtaan. Disinformaation tarkoitus saattaa olla vain vaikuttaa tunteisiin ja herättää raivokkaita alitajuisia voimia. Tämä onnistuu erityisesti oloissa, joissa on paljon sekavuutta, pettymystä ja epävarmuutta. Yksilöiden alitajunta, heidän patologiansa valjastetaan yhteisöpatologiaksi. Meillä oli aikoinaan vennamolaisuudessa pilkahdus jostain samasta.
Vallan patologiaa on oikeastaan kaikkialla yhteiskunnassa, ja ilmiö esiintyy monissa työyhteisöissä. Kuinka moni yhteisö kärsii ja ontuu toiminnassaan siksi, että siinä esiintyy patologista johtamista, joka onnistuu sivuuttamaan rationaalisen muodollisen johtajuuden? Asialliselle johtajuudelle ei jää tällöin lainkaan tilaa, koska henkinen valta on luisunut väärälle henkilölle. Muut työntekijät eivät uskalla häntä vastustaa, joko eivät kykene siihen tai ovat ymmärtämättömyyttään samastuneet patologiseen valtaan.
(Ensimmäinen versio julkaistu 1993)
Arator 