Avohakkuuta vai jatkuvaa kasvatusta? – metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Metsäluonnossa elävät linnut, nisäkkäät, kasvit, sienet, jäkälät ja muut eliöt voivat parhaiten, kun metsä on mahdollisimman monimuotoinen. Sellaisessa metsässä kasvaa samanaikaisesti pieniä puita ja taimia sekä isoja ja vanhoja puita, lehtipuita ja havupuita. Aidossa metsässä kasvaa myös erilaisia pensaita ja varpuja, muun muassa mustikkaa. Pienet puut ja muu alikasvos ovat useille metsän lajeille suorastaan elämisen ehto. Monet lajit tarvitsevat myös lahoavaa puuainesta; pökkelöitä ja maapuita. Niitä käytetään koti- ja ruokapuina. Alikasvosten raivauksella, avohakkuulla ja maan muokkauksella, erityisesti kevät- ja kesäaikaan tuhotaan suojapaikkojen lisäksi useiden eliöiden kodit ja jopa poikaset.

Huonon tilanteen korjaamiseksi meillä on onneksi hyvin toimiva vaihtoehto olemassa. Se on jatkuva kasvatus. Siihen siirtyminen merkitsisi huomattavaa puuntuotannon lisääntymistä, erityisesti korkealaatuisen ja arvokkaan sahapuun osalta. Kansantalouden kannalta olisi erittäin järkevää huonolaatuisen sellumassan (biotuote) sijasta panostaa korkealaatuisen sahapuun tuottamiseen. Puuntuotannon kannattavuus kohenisi huomattavasti ja valtion tukiaisten haaskaaminen sellun kasvatukseen voitaisiin lopettaa. On nurinkurista, että luonnon tuhoamista tehdään verovaroilla. Puuta pitäisi käyttää nykyistä paljon enemmän myös rakentamiseen. Siten voidaan sitoa hiiltä tehokkaasti ja pitkäaikaisesti.

Jatkuvan kasvatuksen laajamittainen käyttö merkitsee samalla myös suuria myönteisiä muutoksia metsien monimuotoisuuteen ja monikäytön mahdollisuuksiin. Metsät säilyisivät puustoisina eli aitoina metsinä. Tutkimuksiimme perustuvien ohjeiden mukaan jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksessa ei hakata kaikkia isoja puita. Alikasvosta ei raivata eikä lehtipuita hävitetä. Maata ja vesiä ei pilata maanmuokkauksella eikä soiden ojituksella. Jatkuvalla kasvatuksella hoidetussa metsässä puiden lisäksi saavat kasvaa myös pensaat ja varvut.  Mustikka on erityisen tärkeä kasvilaji. Se on tarpeellista ravintoa muun muassa kanalinnuille, kuukkelille ja monille muille lajeille. Nykykäytännön puupelloista mustikka ja monet muut katoavat kymmeniksi vuosiksi.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että taajamissa kiireen ja muun stressin uuvuttamat ihmiset virkistyvät aidossa metsäluonnossa. Muun muassa korkea verenpaine tasoittuu. Mielikin rauhoittuu. Sitä ei voi tapahtua yksitoikkoisissa puupelloissa. Avohakkuu aiheuttaa jopa kielteisiä vaikutuksia. Metsän jatkuva kasvatus on näin ollen samanaikaisesti ihmisten, eläinten, kasvien, sienien ja muiden eliöiden sekä maan, ilman ja vesien suojelua. Sitä käyttäen otetaan huomioon myös kulttuuriset ja sosiaaliset arvot ja merkitykset. Metsän jatkuva kasvatus hidastuttaa metsien osalta merkitsevästi myös ilmastonmuutosta. Parhaimmillaan se kohentaa ihmisten elinympäristöä ja viihtyisyyttä. Jatkuvan kasvatuksen tuottama korkealaatuinen puu rakennusmateriaalina parantaisi jopa asumisen terveellisyyttä säteileviin betonikuoriin verrattuna. Istutettu ja tasakokoisena harvassa kasvanut hötöpuu sitä vastoin on altista hometartunnoille.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s