Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2017

Italia on osa itää – Professori Jukka Korpela

Vietin Etelä-Italiassa runsaan viikon joulukuussa. Ero Roomaan ja pohjoiseen on edelleen valtava. Liikennevaloilla oli jouluvalojen rooli, eikä Napolin erään valtakadun ajosuunta selvinnyt minulle, koska aamulla autot valtasivat sen toiseen ja illalla toiseen suuntaan. Samaan ilmiöön törmäsin vuosikymmeniä sitten Palermossa. Kätevä järjestelmä. Kaikki sujuu, vaikka mikään ei toimi. Aikatauluna on edelleen iltapäivä ja aamupäivä, kuten 80-luvun taitteessa. Tarkemmat ajanmääreet ovat mielikuvitusta jopa rautateillä.

Italian talous on skandinaavisesta näkökulmasta täysin sekaisin ja maa uhkaa romahtaa. Toisaalta niin on pitänyt käydä jo viimeiset kaksituhatta vuotta. Romahdusta odotellessa voisikin pohtia, ovatko käyttämämme parametrit oikeita vai yritämmekö vain kertoa siitä, kuinka Italia eroaa Skandinaviasta. Tämä samahan on maailmanlaajuinen kysymys, kun mietitään Venäjään kohdistettavia talouspakotteita, joista venäläiset eivät ole lainkaan huolissaan. Syytä olisi olla huolissaan, jos talous toimisi kuin Saksassa, mutta kun se ei toimi: kukaan ei todellisuudessa tiedä, minkä kokoinen, miten laaja ja minne ulottuu Venäjän talous kaikkien bulvaanien, pimeiden verkostojen ja länsimaiselle oikeudelle tuntemattomien järjestelyiden välityksellä. Sama koskee Italiaa. Pimeä ja pimeääkin pimeämpi talous rehottaa edelleenkin kaikkialla. EU-säädösten mukaisia kuitteja saa jopa pyytämättä, mutta niillä ei ole juuri mitään tekoa niihin ostoihin ja myynteihin, joita tässä yhteydessä tehdään.

Kuten idässä myös Italiassa väkivaltakoneisto on muusta sekasotkusta poiketen onnistuttu trimmaamaan kuntoon, eikä se paljon siekaile toimia. Kun Pariisissa tehtiin terrori-isku, muualla Euroopassa mietittiin, miten pitäisi vastata, mutta Italiassa jo toimittiin. Carabinierit ”miehittivät” keskeiset liikennesolmukohdat. Berliinin iskun jälkeen Rooman keskusta suljettiin rekka-autoilta.

Venäjällä ei myöskään ole ollut esteitä metrojen ja aukioiden näkyvään ”miehitykseen”. Kummassakaan maassa poliisi ei kaihda mitään etnisiä profilointeja, vaan kaikki lähi-itäisennäköiset tarkastetaan erottelematta. Jos ongelmia paperien kanssa tulee, voidaan myös ampua, kuten Milanossa tehtiin Berliinin terroristin kanssa. Välistä Pietarissa on tuntunut, että henkilötarkastamiseen riittää pitkä parta ja ruskeat silmät.

Myös valtiollisella tasolla yhtäläisyydet ovat ilmeisiä. Ulkopuolisen ei kannata kovin kauas ennustaa tämän päivän politiikasta huomisen koalitioita, koska kaikki on basaarikauppaa niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Venäjä ja Turkki olivat sodan partaalla puoli vuotta sitten, mutta nyt ylimpiä rauhanystäviä. Italiassa kukaan ei osaa ennustaa berlusconien, pepe grillojen ja muiden kumppaneita, koska ne etsitään pelitilanteen mukaan. Näin on tapahtunut vuosituhansia.

Amerikkalaisparat eivät tässä myllytyksessä pysy perässä, emmekä kyllä mekään. Ainoat, jotka näyttävät säilyttäneen terveen järjen, ovat saksalaiset: heillä on varaa olla välittämättä mistään äkkikäännöksistä ja puhua vain rationaalisesti kovista faktoista. Tunteet voi jättää syrjään—.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Parasta metsänhoitoa? – Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Metsäammattilaiset väittävät metsiemme vuosikasvun ja puumäärän nousseen suuriin lukemiin ”maailman parhaan metsänhoidon ansiosta”. Kasvusta kuitenkin käytetään vain puolet. Sama tieto jo paljastaa yhden syyn kasvun lisääntymiseen eli suuret hakkuusäästöt. Ne ovat syntyneet pitkään jatkuneen massiivisen raakapuun tuonnin (muun muassa Venäjältä) seurauksena. Säästöt metsässä kasvavat ikään kuin korkoa korolle. Se ei ole hyvän metsänhoidon tulosta, vaan metsänomistajan ja kansantalouden kannalta huonoa talouden hoitoa.

Toinen syy kasvun lisäykseen on puustoisten soiden ojitus. Yli puolet eli 6 milj. ha soista on jo ojitettu. Sitä ei kuitenkaan voida kutsua hyväksi metsänhoidoksi. Suomen soiden ojitus, täydennysojitus ja ojien perkaukset mukaan lukien, on tuhonnut arvokkaita hilla- ja karpalosatoja, tehnyt suot kulkukelvottomiksi ja pilannut puhtaat luonnonvedet lähteistä ja puroista järviin ja meriin asti. Tämä turpeen mylläys on vapauttanut ilmaan suunnattomasti kasvihuonekaasuja, muun muassa hiilidioksidia, metaania ja rikkivetyä. Ojitetuilta turpeennostosoilta on lisäksi nostetun pintaturpeen poltolla pantu Tsernobylin laskeumien ”bekkerellit” uudelleen kiertoon.

Massiivinen ojitus tehtiin isänmaallisen paatoksen hengessä Maailmanpankin velkarahalla esimerkiksi ns. MERA-ohjelmilla. Veronmaksajat ovat niitä sitten korkoa korolle maksaneet ilman, että kasvun lisäystä olisi hyödynnetty. Ulkomaisen puun tuonnin ja soiden aiheuttamien kuljetusongelmien vuoksi lisäkasvut pysynevät edelleen hyödyntämättä. Se on surkeaa talouden hoitoa. Haitat, muun muassa juoma-, uinti- ja kalavesien pilaantuminen ovat lähes mahdottomia korjata. Ne rasittavat ympäristöä kauas tulevaisuuteen.

Kolmas kasvua toistaiseksi lisännyt tekijä on edellä mainitsemani ympäristön muutos saasteiden kuten typen, hiilidioksidin, happaman sateen yms. ”lannoitus­vaikutuksena”. Tiettyyn rajaan asti eli niin kauan, kunnes tuhot lisääntyvät liiaksi, ne lisäävät ilmaston lämpenemisen ja kasvukauden pidentymisen ohella puiden kasvua.

Paljonko sitten kasvun lisäyksestä jää nykymetsänhoidon ansioksi? Valitettavasti ei mitään. Luku on negatiivinen, sillä avohakatuille ja muokatuille aloille, joilta myös valuu vesiä pilaavia maa-aineksia ympäristöön, istutetut puustot ovat vielä keskimäärin kovin nuoria. Niinpä viljelymetsien keskikasvu on pienempi kuin luontaisesti syntyneiden muiden metsien keskikasvu. ”Maailman parhaan metsänhoidon” valhe paljastuu niiksi tunnetuiksi ”keisarin vaatteiksi.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized