Kuukausittainen arkisto:elokuu 2015

Basaarikauppaa 2 – Professori Jukka Korpela

Keväällä vertasin Venäjän ja Kreikan diplomatiaa basaarikauppaan. Nyt on aika välitilinpäätökselle. Toki lännen poliitikot ovat käyneet minua useammin basaareissa, joten he osaavat pelin. Lopputuloksen arviointi lähtee kuitenkin siitä, mitä kukakin saavutti ja mikä oli realistista jutun aluksi.

EU on sotkeutunut Kreikkaan, ja Välimeren pakolaiskriisi on sille tätäkin suurempi, oikeasti valtava, äärettömän kallis, yhteiskunnallisesti ongelmainen, vaarallinen ja mullistava, joten nyt EU:lla ei ole aikaa pikku jutuille kaukaisien periferioiden rajoilla. Transnistria ja Kaukasia ovat siirtyneet jo kokonaan pois keskusteluista. Kun Suomessa puhutaan Venäjästä, kannattaa muistaa, että meille kyse on about 25 % kaupasta pitkällä aikavälillä, mutta maailman BKT:stä Venäjä tekee runsaat 2 %. Siten Venäjän ongelmat ovat Suomen ongelmia mutta eivät useimman muun EU-maan ongelmia.

Baltia ja Puola räkättävät omissa asioissaan ja välistä onnistuvat harhauttamaan Suomenkin kuoroon. Venäjä ei uskalla puuttua näihin maihin, koska ei ole sen etu nostaa jännitystä sille tasolle, että NATO lisäisi todellista läsnäoloaan. Eihän Venäjä tietenkään sitä kykene haastamaan. Toisaalta vangitsemalla agentteja ja tekemällä pientä kiusaa pidetään yllä sopivaa jännitettä ja pistetään NATO miettimään sitä, mitä mikäkin maksaa. Näinpä lännen ja NATO:n huoli onkin siirtynyt Mustaltamereltä Itämerelle. Aluksihan mielenkiinto oli Mustallamerellä, ja siksi Krim oli niin tärkeä Venäjälle. Oli ovela veto siirtää kansainvälisen huomion kohde pohjoisen uusiin NATO-maihin, koska Venäjän kannalta ydin ei ole Baltiassa eikä Itä-Ukrainassa vaan Krimillä, joka saadaan näin siirrettyä syrjään kriisin ja keskustelun ytimestä. Sun Tsun sotataidon mukaan harhaanjohtaminen on sotataidon ydin.

Suomi aseistautuu tässä sivussa. Venäjä pitää käärmeen omassa kolossaan pienillä ilmatila- ja sukellusvenemuistutuksillaan. Kolossaan käärme ei haittaa ketään, ja se on hyvä, koska oikeasti Venäjällä ei ole mahdollisuutta haastaa Suomea, eikä ole sen edun mukaista siirtää Suomea NATO:n leiriin. Ruotsi luo yhteyksiä Yhdysvaltoihin, mikä ei myöskään ole Venäjän etu, joten profiilia ei koroteta edes Skandinaviassa, kuten vielä keväällä tehtiin.

Talouspakotteet ovat oma lukunsa. Suurinta haittaa Venäjä kokee matalasta öljyn hinnasta. Kun ydinvoimasopimuksen solminut Iran pääsee markkinoille ensi vuonna, ei hinta nouse pitkään aikaan. Saudi-Arabiankaan ei tarvitse enää pitää hintaa alhaalla tuhotakseen sitä uhkaavaa Yhdysvaltain liuskeöljyteollisuuden nousua. Kyse on siis Saudi-Arabian ja Yhdys­valtain riidasta, josta Venäjä kärsii!

Varsinaiset pakotteet ovat olleet hullu hanke, kuten usea Venäjä-tutkija sanoi aluksi. Venäläiset osaavat kierrellä pakotteita ja saartoja vuosisataisella kokemuksella eikä hintojen ja varallisuuksien arvojen muutokset kotimarkkinoilla ole ongelma. Venäjä ei ole mikään kansantalous eikä kukaan tiedä, mitä Venäjä tarkoittaa taloudellisesti. Se ulottuu niin pitkälle maailmaa kuin viimeisen bulvaanin salaiset pankkitilit. Lännen epätoivo ruumiillistuu amerikkalaisten älyttömään ajatukseen pistää Putinin ystävien ystäviä pakotesaartoon. Näin on kohta koko maailma Venäjää lukuun ottamatta saarrossa. Toimenpide osoittaa puhdasta ammattitaidottomuutta.

Toisaalta Venäjä on käyttänyt diplomatian syvää kurkkuääntä Euroopan kotipihalla. Ensin on uskoteltu erityisen Kreikka-suhteen olevan olemassa, mutta sitten on kielletty tämä ja jopa sanottu Kreikan olevan itse syypää ongelmiinsa. ETYK:n seremoniakokouksessa Helsingissä Venäjä sai vielä marttyyrin viitan harteilleen Suomen hölmöillessä.

Näyttääkin vahvasti siltä, että Minsk2 toteutuu nihkeästi ja länsi tyytyy siihen. Länsi säilyttää kasvonsa, koska se saa sopimuksen, jota tarvitsee. Venäjähän ei loppujen lopuksi tarvitse tätä sopimusta, vaan sille jäätynyt konflikti kelpaa. Ilman basaarilogiikkaa näin ei olisi käynyt, sillä eihän Ukraina olisi Krimistä luopunut. Basaarissa pidetään yllä jatkuvaa kriisiä pienissä ja isoissa kaupoissa, vaikka lännessä tämä koetaan sivistymättömäksi. Kannattaa siis miettiä, kuka voitti.

Kreikan toiveista on vaikeampi sanoa. Sen käytös vaikutti enemmän Rhodoksen lomasaaren nahkatakkikauppiaalta, joka yritti tuputtaa tuotettaan kokeneelle matkailijalle. Ei tullut kauppaa tökerön toiminnan takia, joka johtui kokemattomasta kauppamiehestä. Aika näyttää käykö koukkuun joku muu asiakas, vai uhkaako vararikko. Nyt näyttää aika pahalta.

Ydin on siinä yhdysvaltalais-eurooppalaisessa harhaluulossa, että maailmassa vallitsisi laillinen järjestys. Tuntuu käsittämättömältä, että Yhdysvaltain ulkoministeri korostaa Ukrainan kansan oikeutta päättää itse omista asioistaan samalla, kun erään ukrainalaisen klaanipäällikön yksityisarmeija kieltäytyy tottelemasta esivaltaa ja uhkaa sitä asein. Valehtelussakin pitäisi olla se tolkku, että ei väitä mustaa valkeaksi: mikähän Ukrainan kansa on se, jolla yhdysvaltalaiset kuvittelevat olevan itsenäinen yhteinen tahto?

Turkista katsoen maailma on laajemminkin vain rajoitetusti osa länsimaista pluralistista ihmisoikeusmaailmaa. Suuri osa sivistynyttä maailmaa pitää moniarvoisuutta degeneraationa. Turkkikin oli tyrkyllä EU:hun, mutta kun katoliset maat karttoivat turkkilaisuhkaa, tilaisuus meni ohi.

Nyt maallinen Turkki on muuttunut islamilaiseksi Turkiksi. Ei Turkki ole mikään Iran, mutta kun pari vuotta sitten näkyi kaikkialla se, että Turkki on Euroopan toinen perustuslaillisesti ei-uskonnollinen valtio (Ranska on toinen), ei tästä ole mitään näkyvää jäljellä. Islam näkyy. Ongelma on siitä, että nykyisen presidentin ohjelma vie Turkkia kohti yksiarvoisuutta kansanjoukkojen tuella. Mitä tämä lupaa Euroopalle, jossa on kussakin maassa omia yksiarvoisia kansallismielisiä puolueita kovassa nousussa?

Voimme toki pilkata näitä kansallismielisiä kuten YLE:n toimittajat perussuomalaisia, mutta emme voi ummistaa silmiämme siltä, että näin on. Kun näin on, se ohjaa maailmaa. On naiivia ajatella, että tässä maailmassa kaikki kulttuurit kehittyisivät Ruotsiksi, Suomeksi tai Yhdysvalloiksi, jos niille annetaan rajaton vapaus. Joistakin tulee varmasti osa ISIS-kalifaattia.

Edellyttää historian tuntemusta ymmärtää, miksi joissakin kulttuureissa valitaan yksiarvoi­suuden, toisinajattelijoiden vainon ja mielipiteiden rajoittamisen tie. Silti vaikka ei historiaa ymmärtäisikään, ei ole oikeutta rakentaa maailmaa siitä näkökulmasta, että näin ei voi käydä. Ukrainaa ja Syyriaa ei kannata yrittää ymmärtää arkijärjellä ja jokapäiväisellä kokemuksella. Jos ei tunne näitä kulttuureita, on parempi olla ihan hiljaa.

Istanbulista Jukka Korpela

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized