Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2016

Oma ja muiden etu – Dosentti, YTT Kari E. Turunen

Yleensä pidetään luonnollisena, että yksilö tavoittelee omaa tai lähipiirinsä etua. Sen voi tulkita monissa tapauksissa vastuullisuudeksi. Palvelemme esimerkiksi asiakkaita, saamme siitä palkkaa ja käytämme sen läheistemme hyvinvointiin. Merkittävää on kuitenkin, että lähes jokainen, ainakin jollain toiminnallaan, palvelee myös muiden ihmisten etua. Tämä on ilmeistä työssä. Työelämä on moniin suuntiin kurkottavien ja toteutuvien etujen verkko eikä omaa etua voi tavoitella edistämättä tai ottamatta huomioon myös muiden etua, halusipa sitä tai ei.

Yhteiskunnallinen toiminta ja arkinen työ vaativat, että hillitsee estotonta oman edun tavoitteluaan ja sovittaa sen laajempien etujen verkkoon. Muut huomioon ottava yksilö takaa yleensä paremmin myös oman etunsa silloinkin, kun häntä ei siihen yhteiskunnan tilanne tai jokin yleinen sääntö velvoittaisikaan. Asiakkaan etu on usein kauppiaankin etu ainakin tietyissä rajoissa. Oikeastaan yhteiskunnan rakenne ja ”etuverkosto” pakottaa yksilön tilanteeseen, että oman edun ajaminen on mahdollista vain edistämällä muiden etua.

Tehokas yhteiskunta on niin järjestynyt, että yksilön ei tarvitse kieltää täysin omaa etuaan toimiessaan yhteiskunnan rakenteissa, joiden tähtäimessä on jonkin tahon etu tai ”yleinen etu”. Yritysten ja yhteiskunnan laitosten tehtävänä on toimittaa maailmaan jotain yhteistä etua. Yksilö joutuu tavallaan sovittamaan oman etunsa suhteessa järjestelmien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Yleisenä ihanteena voi toki pitää täydellistä epäitsekkyyttä eli oman etunsa unohtamista tai kieltämistä, mutta usein se on kuitenkin liian ankara vaatimus. Riittävää on monesti se, että muiden etuja ajamalla, suorittamalla ”etu”- tai ”tarvepalvelua” ja palvelemalla yhteiskuntaa saa myös kohtuullisesti tyydytettyä omat tarpeensa ja etunsa.

Oman edun tavoittelu sovittuu usein luontevasti yleistä etua tavoittelevien yhteisöjen ja yritysten päämääriin. Yksityinen yritys nähdään usein vain omien etujen tavoitteluna. Se ei kuitenkaan voi olla olemassa, elleivät muut ihmiset tarvitse sen palveluja. Yrityksiä täytyy siis olla olemassa tai sellaisia täytyy voida riittävän vapaasti perustaa, ja kehittyneessä yhteiskunnassa näin onkin. Toimivassa yhteiskunnassa yksilöt oppivat myös hillitsemään lyhytaikaista tai väkivaltaista oman edun tavoittelua. Sen olennainen selkäranka on yksilön toiminnat tiettyihin rajoihin asettava lainsäädäntö ja yleinen moraali. Näin periaatteessa rakentuu tasapainoinen yhteiskunta.

Etuliberalismi tarkoittaa, että yksilöllä on oikeus ja vapaus ajaa omaa etuaan. Oma etu on niin luonnollinen halu, että yhteiskunta on rakennettava niin, että se voi käyttää hyväkseen tätä yllykettä. Olennaista on, että yhteiskunta on rakentunut niin, että sen yhteisöt – käsityksensä ja ymmärryksensä mukaan – palvelevat yhteistä etua eli yksilöiden pitkäjänteistä hyvää. Yksilön omat etupyrkimykset toteutuvat yhteisöjen tavoitteleman yleisemmän edun puitteissa. Ihanneyhteiskunnassa yhdistyvät sekä yleinen että yksityinen etu.

Arvostusvapaassa yhteiskunnassa ihminen saa periaatteessa arvostaa mitä tahansa. Mikään taho ei määrittele, mitkä ovat oikeita arvostuksia. Vapaan markkinatalouden voima perustuu myös arvostamisen vapauteen. Mitä monipuolisempi yhteiskunta on arvostuksiltaan, sitä vauraampi se on myös taloudellisesti.

Tilanne on nykyaikaisessa yhteiskunnassa hyvin moniulotteinen eikä yksinkertaista kuvaa voi siitä millään laatia; eikä sellaista ehkä kuulukaan antaa. Vapaudet ja oikeudet ovat tärkeitä yhteiskunnan rakentumisessa. Historiallisista kehitysprosesseista voi silti päätellä, että niihinkin tulee kansalaisten kasvaa vähitellen.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized