Kirkollista valehtelua – metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde

Maailman uskontojen parlamentit kokoontuivat ilmeisesti ensi kerran Yhdysvaltojen Chicagossa 1893. Ne ovat laatinet erilaisia globaaleja julistuksia kaikkien kirkkojen noudatettaviksi. Vuonna 1994 ne koostivat ”Elämää säilyttävät arvot” -julistuksen. Siinä ihmisten välisten rauhanomaisten suhteiden korostamisen lisäksi otettiin kantaa myös luontoarvoihin. Arator on julkaissut tämän julistuksen suomeksi H. Kungin ja K-J. Kuschelin toimittamana 1994.

Julistuksessa todetaan muun muassa, että maailma on kuolemantuskassa ja sitä uhkaa kauhistuttava tuhoutuminen. Julistus tuomitsee maapallon ekosysteemien väärinkäytön. Kirkkokunnat kertoivat, että jokainen meistä on riippuvainen kokonaisuuden menestymisestä, Sen vuoksi luvataan kunnioittaa elollisten olentojen yhteisöä, joka muodostuu ihmisistä, eläimistä ja kasveista. Ne lupasivat huolehtia, että maapallo, sen ilma, vedet ja maankamara eivät vahingoitu.

Kirkkokunnat kertoivat jokaisella olevan vastuu kaikista ratkaisuista, teoista ja tekemättä jättämisistä. Kirkkokunnat lupasivat luopua kaikista alistamisen ja väärinkäytön muodoista. Ne lupasivat noudattaa kaikkia kohtaan reilun pelin sääntöjä ja välttää ennakkoluuloja ja vihaa. Kirkkokunnat sitoutuivat maailmaneetokseen, keskinäiseen ymmärtämykseen sekä yhteiskunnallisesti kestäviin, rauhaa edistäviin ja luontoa vahingoittamattomiin elämäntapoihin. Tällaiseen elämäntapaan ja tekoihin kirkkokunnat kutsuivat kaikkia ihmisiä.

Suomen kirkkokuntien toiminta on kaukana näistä periaatteista. Niin sanottu kansankirkkomme omistaa paljon maata, metsiä ja vesiä. Voisi luulla, että kirkon päättävät elimet noudattaisivat periaatteessa itse hyväksymiään ohjeita ja vaalisivat hellyydellä ja rakkaudella näitä omaisuuksiaan. Samalla ne huolehtisivat omien jäsentensä ja myös kirkkoon kuulumattomien ihmisten hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä.

Kirkkojen nykykäytäntö rikkoo törkeästi edellä kuvattua julistusta. Kirkko esimerkiksi raiskaa metsäluontoa avohakkuilla. Se tuhoaa siten metsäekosysteemit ja pilaa maankamaran, ilman ja vedet voimistaen ilmastonmuutosta. Hakkuita tehdään keväällä ja kevätkesälläkin, jolloin monet eläimet pesivät ja ruokkivat poikasiaan. Samalla luonnon monimuotoisuus pilaantuu. Monet aidon metsän lajit joutuvat uhanalaisiksi. Kirkon johtajat esittävät kuitenkin valheellisia lupauksia paremmasta toiminnasta samalla tavalla kuin kaikki käytännön organisaatiot.

Yritin yhdessä silloisen Ekometsätalouden Liiton puheenjohtajan Riitta Wahlströmin kanssa saada muutosta tähän jumalattomaan menoon. Menimme 2000-luvun alussa audienssille Helsingin Katajanokalla sijaitsevaan luterilaisen kirkon keskusyksikköön tapaamaan kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän ja yhteiskuntatyön sihteeriä Ilkka Sipiläistä.

Meidät otettiin asiallisesti ja jopa myötäsukaisesti vastaan. Etenimme keskustelussa niin pitkälle, että kaavailimme yhteistä metsäseminaaria, jossa olisi tieteellisten asiantuntijoiden voimin osoitettu kirkon käyttämille luontoa pilaaville avohakkuille ja maankamaran muokkaamisille parempi ympäristöllinen ja taloudellisempi vaihtoehto.

Sovitun mukaisesti luonnostelin Sipiläiselle seminaarin ohjelman. Kun lähetin sen hänelle sähköisesti pyytäen palautetta, syvä hiljaisuus vallitsi. Koskaan en ole saanut mitään vastausta. Kirkkoa hallitsevat mustat voimat olivat ilmeisesti torjuneet jyrkästi hankkeen. Kirkon ja seurakuntien johdon sanat ja saarnat ovat vain kaunista vaskien helinää. Teot luonnossa ja ihmisten elinympäristössä eli seurakuntien omistamissa metsissä ovat kammottavia.

Eräs toinen esimerkki kuvaa seurakuntien toimintaa. Muonion seurakuntalaiset taistelivat pappia ja paikallista metsänhoitoyhdistystä vastaa 2000-luvun alussa. Papin johdolla yhdistys suunnitteli avohakkuita ja muita ympäristöä pilaavia toimenpiteitä asukkaiden asuntoalueen välittömään läheisyyteen eli heidän ulkoilu- ja virkistysmetsäänsä. Asukkaat pyysivät minua tekemään vaihtoehtoisen suunnitelman.

Silloin voimassa olleen metsälain ensimmäisen pykälän mukaan lain tarkoituksena oli edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Niitä arvoja olisi luullut myös seurakunnan ja papin kunnioittavan ja pitävän tärkeinä. Lain mukaisesti laadin suunnitelman, johon sitä pyytäneet asukkaat ihastuivat. Se oli samalla taloudellisesti seurakunnalle edullisempi kuin metsänhoitoyhdistyksen ja papin sopima menettely avohakkuineen.

Pappi kieltäytyi jyrkästi hyväksymästä ehdotustani, mutta seurakuntalaisten painostuksesta hän joutui hyväksymään eräänlaisen kompromissin. Sen mukaan asustusta lähimmällä alueella noudatettiin laatimaani taloudellisesti ja ekologisesti parasta jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoa. Etäämmällä puoliskolla tehtiin papin ja metsänhoitoyhdistyksen luontoa raiskaavaa avohakkuuta.

Asia sai paljon julkisuutta Lapin tiedotusvälineissä. Jatkuvan kasvatuksen puoliskolla kävi paljon vierailijoita. Pappi joutui taistelun melskeessä joksikin aikaa sairaslomalle. Hän siirtyi myöhemmin muualle. Kun asiassa aktiiviset seurakuntalaiset ehdottivat, että julkisuuteen kerrottaisiin totuuden mukaisesti, että puolella aluetta noudatettaisiin laatimaani ehdotusta, pappi raivostui ja kielsi jyrkästi nimeni mainitsemisen missään yhteydessä. Pappi taisi harjoittaa kirkon johdon tavoin alussa kertomani maailman eetoksen vastaista jumalatonta menoa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s