Uusi metsälaki tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Se ei enää suoranaisesti kiellä jatkuvan kasvatuksen käyttöä, mutta ei kuitenkaan edes mainitse sitä vaihtoehtona nykyiselle puupeltokasvatukselle. Ammattilaiset, ja niitä tukeva alan lehdistö, ovat vuosikymmenien ajan vastustaneet tiukasti jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoa. Nyt ne hokevat innostuneesti, etteivät metsänomistajat sittenkään ole kiinnostuneita tekemään metsissään jatkuvaa kasvatusta. Metsän käytön tilastot muka osoittaisivat sen. Väitetään, että niiden mukaan sitä tehtäisiin vain prosentilla tai parilla hakkuista.
Äskettäin tällaisia tilastolukuja toisti Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Metsälehdessä (28.9.2017). Hänen luulisi virkansa vuoksi olevan perillä asioista. Kuitenkaan Metsäkeskuksen metsänkäytön ilmoituksen virallisessa lomakkeessa ei ole lainkaan jatkuvan kasvatuksen saraketta. Siksi metsänomistaja ei voi, vaikka haluaisi, kirjoittaa tekevänsä jatkuvaa kasvatusta. Oikeita tilastotietoja siltä osin on Metsäkeskuksenkin siten mahdotonta esittää. Herää kysymys, mihin tilastoon Remeksen väite mahtaa perustua. Vanha sanonta, että ensin on valhe, sitten emävalhe ja huippuna tilasto, näyttää tässäkin kohdassa pitävän paikkansa. Tosin tiedossa on, että monet isoja, satojen ja tuhansien hehtaarien metsäaloja omistavat tekevät vain jatkuvaa kasvatusta.
Uusi vaihtoehto eli jatkuva kasvatus ja nykykäytännön kiertoaikaan perustuva puupeltomainen jaksollinen kasvatus ovat periaatteiltaan ja tavoitteiltaan vastakkaisia menetelmiä. Jaksollisessa keskitytään joko uudistamiseen (yleensä avohakkuu ja istutus) tai kasvattamiseen. Kasvatushakkuita voidaan kutsua yleistermillä joko poiminnaksi, harvennukseksi tai harsinnaksi. Termit eivät kuitenkaan kerro, minkä kokoisia puita hakataan. Siksi tarvitaan lisämäärite ala- tai ylä- osoittamaan, mihin puuston osaan hakkuu kohdistetaan. Nykykäytännössä tehdään vain keskenkasvuisten puiden hakkuuta eli alaharvennusta.
Jatkuva kasvatus sitä vastoin säilyttää hakkuista huolimatta metsän jatkuvasti puustoisena eli peitteisenä. Avohakkuuta ei tehdä. Puusto jatkuvasti sekä uudistuu että kasvaa. Kaikki hakkuut tehdään yläharvennusperiaatteella. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita ovat siten yläharvennus, ylispuuhakkuu sekä (ylä)siemenpuu- ja (ylä)suojuspuuhakkuu. Jatkuvaa kasvatusta kuten jaksollistakin voidaan tehdä missä tahansa metsässä, vaikkapa taimikosta lähtien. Siirtymäaikoja ei tarvita.
Ratkaiseva ero on siten se, että jatkuvassa hakataan pääasiallisesti vain tukkipuun arvokasvukynnyksen jo saavuttaneita hinnaltaan arvokkaita puita ja jaksollisessa alaharvennuksessa keskenkasvuisia halpoja puita. Muun muassa siksi jatkuvan kasvatuksen yläharvennus on taloudellisesti paljon edullisempaa metsänomistajalle, metsurille, metsäkoneen käyttäjälle sekä koko yhteiskunnalle kuin nykykäytännön puupeltokasvatus. Kokonaisuus eli metsän monimuotoisuus, hiilen sidonta ja monikäyttö (ulkoilu, sienestys, marjastus, terveyden vaaliminen, luontomatkailu, poronhoito jne.) huomioon ottaen ero on useiden kerrannaisten suuruusluokkaa.
Jatkuva kasvatus on käytännössä paljon helpompaa kuin ammattilaiset ja viranomaiset hokevat julkisuudessa. Esteenä järkevimmille ratkaisuille ovat kuitenkin edelleen laki- ja muut säädökset ja kelvottomat ohjeet, luutuneet asenteet, heikko metsän tuntemus ja huono ammattitaito sekä organisaatioiden valta- ja rahaedut. Alan ammattikuntaa näyttää edelleen riivaavan ”jatkuvan kasvatuksen” ja ”Lähteen” kompleksit eli kumpaakaan nimeä ei saisi mainita myönteisessä mielessä.
Pääsääntöisesti hakkuuta tai muitakaan toimenpiteitä ei ole järkevää tehdä, ellei niistä ole saatavissa selvästi taloudellista tuottoa. Paras hakkuuohje on: Hakkaa tukkipuita ja kasvata kuitupuista ja alikasvoksista uusia tukkipuita, mutta älä pilaa yhteistä ympäristöä. Jos hakkuussa vaurioituu puita, jotka oli tarkoitus jättää kasvamaan, kannattaa hakata ne heti. Näin metsään ei jää lahovikaisia puita.
Arator 
Tilasto emävale. Metsien kasvun ilmoittaminen pelkästään kuutiometreissä johtaa harhaan. Nykyiset lannoitetut metsät kasvavat nopeasti, mutta puun tiheys on pieni (hötöpuuta). Jos nuoren männyn tiheys on 370 kg/m3 ja vanhan hitaamin kasvaneen ja tiheäsyisen männyn tiheys on 550 kg/m3 eivät nämä tilavuuskuutiot kerro totuutta. Eli jos massan tiheys pienenee niin tilavuus kasvaa vaikka massa on vakio. Eli hötöpuuta sisätävä kuutiometri sisältää 370 kg puumassaa ja vanha tiheäsyinen kuutiometri sisätää 550 kg puumassaa. Tilastoissa kuuutiometrit eivät ole vertailukelpoisia elllei myös tiheyttä kerrota. Pitäisi siirtyä metsän kasvu- ja hiilinielukeskusteluissa massayksikön käyttöön niin tilastot olisivat vertailukelpoisia.
Olet varmasti oikeassa. Saksalaisten pitkäaikaisten seurantamittausten mukaan puuaines on siellä heikentynyt 10 %, meilä todennäköisesti vielä enemmän avohakkuun, maanmuokkauksen, harvana kasvatuksen, typpi- ja hiilidioksidisaaasteiden vuoksi, terveisin erkki