Mestari Eckhart ja ihmisen riippumattomuus – FM, kääntäjä Kai Pihlajamaa

Ihmisen taipumukset ja riippuvuudet muodostavat inhimillisyyden perustan, sekä hyvässä että pahassa. Monesti olemme niin lähellä riippuvuuksiamme, tai ne ovat niin olennainen osa persoonallisuuttamme, että emme ehkä lainkaan huomaa niiden vaikutusta itsessämme. Ja vaikka olisimmekin tietoisia riippuvuuksistamme, halu itsen hellimiseen niiden kautta on usein ylitsepääsemättömän voimakas. Ja sikäli kuin elämä pysyy raiteillaan, niin miksipä niitä aina edes pitäisi kitkeä.

Jäin miettimään oman elämäni sisältöjä ja myös sisällöttömyyttä erään ulkomaanmatkan jälkeen, jonka aikana en juurikaan käyttänyt älypuhelintani. Normaalisti kotona, olinpa sitten ulkona liikkeellä lastenrattaiden kanssa, tai viime töikseni ennen nukkumaanmenoa, selaan kännykästä nettilehdet ja tarkistan sähköpostin. Ja näin tapahtuu lukuisia kertoja päivän aikana, vaikka vuosikausiin en ole enää saanut netin käytöstä puhelimessa sellaisia elämyksiä kuin ensimmäistä IPhoneani selaillessa. Olen koukussa kännykkään.

Juuri tämänkaltaisten nykyajan ihmisen elämänhallinnan ongelmien vastapainoksi on ajassamme syntynyt pyrkimyksiä tiedostaa läsnäoloa tässä hetkessä. ”Mindfulness” ym. tekniikat pyrkivät rauhoittamaan ihmistä hyväksyvään läsnäoloon, niin ettei meidän tarvitsisi kaiken aikaa juosta itseämme karkuun, miten milläkin tavalla.

Euroopan keskiajalta, 1200- ja 1300-lukujen vaihteesta löytyy hahmo, jonka näkemykset hengen kilvoittelusta saattavat löytää vastakaikua itseensä eksyneen nykyihmisen mielessä. Ei kuitenkaan siksi, että kyseinen ajattelija, saksalainen Mestari Eckhart (1260-1328), päästäisi ihmisen kovin helpolla. Eckhartin ajatus ihmisen ”riippumattomuudesta” (alk. keskiyläsaksa ”abegescheidenheit”) voi tuntua hengellisesti korkealentoiselta ja siitä saattaa aluksi olla vaikea löytää tarttumapintaa.

Eckhartin omalaatuisessa uskonnonfilosofiassa ”riippumattomuus” on sielun tila, joka johdattaa ihmisen kaikista lähimmäksi Jumalaa, jopa nöyryyttä ja rakkauttakin paremmin. Tällaisen riippumattomuuden taustalla on kolme muuta tärkeää hengellisen köyhyyden määrettä: ei-tietäminen, ei-tahtominen ja ei-omistaminen. Näillä Vuorisaarnan hengen mukaisilla käsitteillä Eckhart kurkottaa syvälle sisimpään, kohti ihmisen itsekkyyden perustoja.

Eckhartin aikana asioita ei kuitenkaan vielä psykologisoitu samalla tavalla kuin nyt teemme ja siksi tarkempi itsekkyyden analyysi jää Eckhartilta tekemättä. Mutta sikäli kuin Eckhartia luetaan nykyajassa tästä näkökulmasta, Mestarissa voi nähdä myös ihmisen alemman luonnon ymmärtäjän.

Mielestäni Mestari Eckhart on oivaltanut ihmisluonnon taipumuksista jotakin hyvin oleellista. Tästä voin vahvistua yksinkertaisesti vain tarkkailemalla itseäni. Tietämisen, tai tarkemmin sanottuna ”paremmin tietämisen” yllyke on alituinen seuralaiseni sosiaalisessa elämässä. Kunpa tuntisin itseni ilman sitä. Myös itseni ympärille kietoutuva tahto, sekä myös omistuksista kiinni pitäminen, ovat aivan yhtä raskaita havaintoja.

Tältä pohjalta ymmärrän, että Eckhart viittaa kyseisillä ihanteilla siihen verhoon, josta inhimillinen identiteettini suurelta osin koostuu. Uskon Eckhartin haluavan riippumattomuuden ihanteellaan purkaa ihmisen kiinnittymistä itseensä, esimerkiksi omaan ajatteluunsa ja tahtoonsa. Ajattelun ”kuvat” ovat Eckhartille luotua maailmaa, josta on ponnisteltava eroon. Luodun takana on toinen todellisuus, luomaton Jumala. Purkamalla tällä tavalla itseään ihminen asettuu yhä avoimempana Jumalan eteen. Jumalan, jonka olemuksesta Eckhart katsoo parhaimmaksi vaieta. Varmemmaksi vakuudeksi: Eckhartin ei-tietämisen ihanne ei siis tarkoita yleistiedon puutteen tai muun vastaavan ihannointia, vaan tilaa jossa ihminen nöyrtyy ja hellittää omasta ylpeydestään.

Mestari Eckhartin syvästi hengellisessä kontekstissa ihmissielun riippumattomuus luo tietä kohti Jumalaa. Riippumattomuuden ihanteiden pohdiskelu on varmasti sielua eheyttävää myös maallisemmasta näkökulmasta. On suurta vapautta olla haluamatta aina jotakin, tai olla vain, pyrkimättä tuomaan itseä esille.

Siinä missä maailma ympärillämme toitottaa alituista kasvua ja kehitystä, eckhartilaista henkisen kasvun suuntaa voisi kuvata päinvastaiseksi. Kun ulkovaltojen (vai onko kaikki sittenkin sisäistä?) ote ihmisestä raukeaa, minuus pikemminkin pienenee kuin suurenee. Ehkäpä juuri tällä kohtaa taivas ja maa lyövät kättä toisilleen.

Minä jään edelleen kilvoittelemaan kännykän käytön kanssa, enkä osaa sanoa onko asialla sen kummempaa taivaallista merkitystä. Sen sijaan kohta kaksivuotias lapsemme osaa jo ilmaista, että isin pitäisi olla mieluummin hänen kanssaan leikkimässä kuin selailemassa tärkeänä puhelintaan. Kunpa osaisin vetää tästä käytännölliset johtopäätökset.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

One response to “Mestari Eckhart ja ihmisen riippumattomuus – FM, kääntäjä Kai Pihlajamaa

  1. seppo komulainen

    Jutun kliimaxi näyttäytyi viimeisissä mietteissä ja ajankohtaisti aiemmat pohdinnat läsnäolon ongelmasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s