Laillista menoa – professori Jukka Korpela

Pakotteet musertavat Venäjän, kun eliitin rahoille käy köpelösti ja se pistää Putinin kuriin, sanovat läntiset asiantuntijat. Näin pitää tapahtua talouden ja politiikan lakien perusteella. Tätä kohti näyttävätkin monet indikaattorit kulkevan. Analyysissä voi olla se virhe, että indikaattorit mittaavat vääriä asioita. Ne kertovat talouden alamäestä, mutta eivät siitä, vaikuttaako tämä samalla tavalla poliittiseen valtaan kuin se vaikuttaa lännessä. Venäjä on ideologinen valtakunta, jossa talous ei vaikuta niin suoraan kaikkeen kuin lännessä. On harhaa ajatella, että vain kommunismi merkitsi ideologiaa. Tarkasti ajatellen juuri se oli varsin vähäinen ideologia. Se oli näet heikko messianistinen oppi Venäjän messianististen oppien kirjossa.

Venäjällä johtaja voi kaatua monestakin syystä, mutta ei juuri siksi, että rehellinen talouselämä yskisi. Venäjän talouselämä ei näet ole rehellinen. Se on hillitöntä markkinataloutta sillä rajoituksella, että koko systeemi on eräs muoto klaanivaltaa. Siinä eivät vaikuta mitkään lait silloin, kun valta päättää toisin: omaisuuksilla ei ole sitä lainsuojaa, joka syntyi lännessä keskiajalla.

Johtajan velvollisuus on oman henkensä pitimiksi jakaa etuja ja rikkautta eliitille. Kiovan alkukronikka kertoo vuodelta 945 suuriruhtinas Igorin miesten valittaneen, että he kulkevat alastomina, kun ylimys Sveneldin miehiltä ei puutu vaatteita eikä aseita. Näinpä Igor lähti ryöstämään maaseudun kyliä ja jakoi rikkaudet miehilleen. Samoin Putin jakoi Sotshin olympialaisten kisapaikkojen rakentamisella valtavia omaisuuksia ympäristölleen. Venäjän kasvuyritykset kuuluvat aina johtajan lähipiiriin ei talouden vaan klaanihallinnon lainalaisuuksien perusteella.

Eliitin etuihin mullistukset eivät osu, koska klaanipohjaisessa hallinnossa jokainen johtaja osaa hoitaa asiat niin, että tulee kompensaatioita jollakin aikavälillä. Muuten hän ei ole johtaja kovin pitkään. Lisäksi eliitti on tietenkin siirtänyt omaisuutensa pakotteiden ulottumattomiin viidennen ja kuudennen kehän klienteille ulkomaille. Tähän on niin pitkä historiallinen kokemus yhteiskuntarakenteissa, että sormi ei varmaan mene nytkään suuhun.

Muinaisuudesta erottava tekijä on se, missä määrin Venäjä on integroitunut maailmantalou­teen. Jos on, ei johtajan valta pura maailmantalouden lakeja. Aivan nopeasti ei Venäjän sortumistakaan päästä näkemään, sillä vielä moneen vuoteen valtion kassa ei kuivu näillä pakotteilla. Epäilen kuitenkin, että Venäjän integroitumista on liioiteltu. Venäjä on raaka-aineen toimittaja. Tämän kääntöpuoli on se, että sillä riittää itselleen raaka-aineita. Korkeatasoisia teollisuustuotteita ei riitä, mutta niiden puutteen yhteiskunta saattaa hyvin kestää. Venäjä ei näet ole vain keskiluokan Pietari ja Moskova. Maaseudulla ei paljoa tuontitavaroita näy. Itse asiassa heikentynyt rupla on säilyttänyt sisäisen arvonsa, koska pääosa sisäisestä taloudesta on ruplapohjaista, ja vain öljytulot ovat dollareissa. Näinhän Neuvostoliittokin pysyi hengissä vastoin kaikkia järjellisiä laskelmia, joita oli jopa minun tiedossani jo 80-luvun alussa.

Asiassa on kuitenkin myös kiinnostavampi, ei-taloudellinen puolensa. Venäläinen yhteiskunta on läpi vuosisatojen kulkenut katastrofista ja romahduksesta toiseen. Itse asiassa mieleeni ei tule rauhanomaisia johtajanvaihdoksia kuin kahdeksan kappaletta sitten 1300-luvun alun eikä sen kauemmas päästäkään Moskovan valtakunnassa. Eliittikin on teloitettu, maan systeemi ja nimi muutettu ja aina joku ”nobody” on taas alkanut viedä juttua eteenpäin tyhjästä ponnahtaneen ”hang around”-porukan kanssa. Keisarikunnan kukistanut Neuvostojärjestelmä ei ollut mitenkään ainutlaatuinen historiallinen ilmiö, koska saman olivat toteuttaneet Iivana Kalita, Vasili Sokea, Iivana Julma ja Pietari Suuri, muutaman mainitakseni.

Nytkin talousmyllerrys voi merkitä lähinnä rikkauksien uusjakoa, mutta ei niiden häviämistä. Venäjällä on pitkä perinne taloudellisesta suhmuroinnista. Kaikki rakentuu basaarikaupan varaan ja luovilla ratkaisuilla ohitetaan omia ja vieraita lakeja ja pakotteita. Tätä kuvataan sanalla ”mahinatsija”. Neuvostoaikana osattiin tehdä salakauppaa, joka jatkoi vuosisataisia perinteitä, eikä tämä taito ole minnekään kadonnut.

Pietarissa herkut eivät nyt suinkaan ole vähentyneet kauppojen hyllyiltä, vaikka eläviä ostereita en nähnytkään toissa viikolla. Ainoa uusi erityisyys oli murmanskilainen lohi. Sitä ei ainakaan näin aiemmin mainostettu. Ettei olisi salakuljetettua norjalaista…?

Kaikkiaan kannattaa odottaa, mutta ei luulla, että asia ratkeaisi jollakin perinteisellä tavalla. Siksi en oikein jaksa noudattaa niiden ohjeita, jotka neuvovat nyt ostamaan venäläisiä osakkeita, koska ne ovat niin halpoja ja kuitenkin niiden takana on ihan arvokas substanssi: raaka-aineita. Mikään ei näet takaa sitä, että osakeyhtiöt ja muut systeemit säilyisivät. Venäjällä eivät näet toimi taloudellisten ja poliittisten lakien lisäksi siis myöskään oikeat lait, koska se ei ole ylipäätään laillisuusvaltio.

 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s