Liberalismin itsepuolustus – Dosentti, YTT Kari E.Turunen

Presidentti Kekkonen kirjoitti aikoinaan kirjan nimeltä Demokratian itsepuolustus. Yhden puolen sen sanomasta voi pelkistää seuraavasti. Demokratian oloissa ihmisillä on vapauksia ja oikeuksia, jopa oikeus esittää demokratian vastaisia ajatuksia. Mutta jos yksilöt käyttävät yhteiskunnan vapauksia hyväkseen kumotakseen demokratian, yhteiskunnalla on oikeus puolustautua. Demokratian kumoaminen veisi vapaudet ja oikeudet monilta ihmisiltä, ja nämä arvot halutaan säilyttää. Demokratiaa uhkasi Kekkosen poliittisen uran alkuaikoina vaara sekä oikealta että vasemmalta.

Vastaavasti voi puhua myös liberalismin itsepuolustuksesta. Liberalismin ansiot ovat käyneet nyt ilmeiseksi sosialististen yhteiskuntien haaksirikon vuoksi. Demokratia ja liberalismi ovat tosin monisisältöisiä käsitteitä, mutta niistä on selvästi jokin intuitiivinen yksimielisyys. Toisaalta niiden ei tarvitse merkitäkään aivan samaa kaikille.

Liberalismi merkitsee muun muassa sitä, että yksilöillä on oikeus toteuttaa ideoitansa ja käsityksiänsä vapaasti, mikäli ne eivät loukkaa toisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Tämä koskee niin puhtaasti kaupallista hyödykkeitten tuotantoa kuin myös aatteellisia ja kulttuurisia ideoita.

Liberalismin aatteelliseen ytimeen kuuluu myös tarveliberalismi. Se tarkoittaa jokaisen yksilön oikeutta päättää itse, mitä hän tarvitsee. Ihminen on tarpeittensa herra, eikä niitä määrittele valtio eikä muu julkinen taho. Yksilön tarpeet ovat tärkeä yhteiskunnan liikkeelle paneva dynaaminen voima. Tarpeet luovat kysyntää ja kysyntä synnyttää niitä vastaavia palveluita.

Toinen tärkeä liberalismin ydin on arvostusliberalismi. Kansalainen voi arvostaa asioita ilman, että kukaan määrää, mitä saa arvostaa. Yksilö voi esimerkiksi arvostaa hyvinkin erilaisia musiikin lajeja oopperasta ja klassisesta musiikista aina räyhärokkiin saakka. Arvostusvapaus tekee yhteiskunnasta monipuolisen ja rikkaan. Se luo perustaa luovuudelle, joka kehittää taloudellista tuotantoa ja henkistä luovuutta.

Jos nämä liberalismit eivät toteudu, pyrkii valtio määrittelemään sen, mitä ihminen tarvitsee ja mitä hän saa arvostaa. Euroopan historia osoittaa mihin sellaiset pyrkimykset johtavat. Sosialismi on romahtanut ja talouselämässä liberalismi on näyttänyt voimansa. Se on osoittanut yllättäen jopa suurempaa vastuullisuutta esimerkiksi luonnon suojelussa kuin mitä tapahtui sosialistissa valtioissa.

Yksityiset ihmiset ovat monesti vastuullisempia kuin persoonattomat hallintokoneistot. Yksilöillä on sekä näkemyksiä että moraalia. Yksilöitä on paljon, mistä seuraa, että ideoitakin on runsaasti. Erilaisille käsityksille täytyy antaa tilaa. Niin ideoiden kuin moraalisen vastuullisuuden on saatava tulla esiin. Liberalismia on puolustettava tarpeettomalta ja tukahduttavalta ohjaukselta.

Valtion ei kuuluisi olla niinkään toimeenpaneva valtakoneisto, vaan kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen toiminnan säätelijä. Periaatteessa useimmat toiminnot voisivat nojata kansalaisten aktiivisuuteen, näkemyksiin ja ideoihin. Vastuullisuutta ja monipuolisuutta löytyy yleensä riittävästi. Julkisella vallalla on lainsäädännöllisen säätelytehtävän lisäksi myös tehtävä vaalia sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Luotujen palveluiden ja hyödykkeiden tulisi olla mahdollisuuksien mukaan tasapuolisesti kaikkien saatavilla.

Erityisesti henkisen liberalismin täytyy kukoistaa koulutuksen ja kulttuurin alalla. Julkinen hallinto ei saa liikaa kahlita esimerkiksi taiteilijoiden ja opettajien vapautta ja luovuutta. Henkinen vapaus merkitsee parempaa mahdollisuutta varautua tulevaisuuden yllättäviin käänteisiin. Vapauden oloissa kehittyy monipuolista yrittämistä, harrastusta ja aatteellista toimintaa. Monipuolisuus merkitsee mahdollisuutta uusiin innovaatioihin ja se luo keksintöjä suosivan ilmapiirin.

Vapaus merkitsee myös sitä, että tilaisuuden tullen löytyy asiantuntemusta mitä erilaisimpiin ongelmiin. Monesti ei ymmärretä jonkin harrastuksen merkitystä, ennen kuin siihen jostain syystä kohdistuu kysyntää. Yllättäen löytyy joku, joka on saattanut viedä osaamisensa erityisen pitkälle ja maailman muuttuessa hänen kykynsä tai aatteellinen valmiutensa tuleekin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi.

(Päivitetty versio alkuperäisestä jutusta, joka on julkaistu nimellä Liberalismin voima Liiketalouden Instituutin LIFIM tiedotuslehdessä Lifim Progress 3/1998, s. 10-11)

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

One response to “Liberalismin itsepuolustus – Dosentti, YTT Kari E.Turunen

  1. Ilkka Matilainen

    En kommentoi ylläolevaa kirjoitusta vaan käytän tilaisuutta kiittäkseni Kari E.Turusta kirjallisesta tuotannostaan, viimeksi ilmestyneestä ihmisenpojan kiusaukset -teoksesta erityisesti. Se aloitti muun ohella henkilökohtaisesti uudenlaisen suhteen luomisen kristinuskoon, josta tunsin olevani irtautunut
    institutionaalisten rasitusten ja paineiden johdosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s