Henri Broms 24.8.1927–11.4.2014 In Memoriam

Kirjailija, semiootikko, Helsingin kauppakorkeakoulun kirjaston johtaja, dosentti Henri Broms kuoli 11.4.2014, 86 -vuotiaana rauhallisesti kotonaan.

Tunsin hänet paitsi yhteisistä hankkeistamme sekä hänen kirjoistaan niin myös ystävänä. Teimme 80- ja 90-luvuilla pienen ritarikuntamme kanssa muutamia hienoja karnevalistisen uteliaisuuden ja luovien ideoiden etsinnän sävyttämiä matkoja Sveitsiin. Eräs yhdistävä tekijä oli myös Kriittinen korkeakoulu, jonka piirissä Henri oli alkuaikoina toiminut usean vuoden ajan aktiivisesti. Kriittiselle hän palasi aina silloin tällöin myöhemminkin.

Henri oli loppumattoman luova henkilö, joka tuotti runoja, romaaneja ja tietokirjoja. Hän kirjoitti alinomaa. Intohimoa kirjalliseen tuottamiseen kuvaa eräs tapaus. Soitin hänelle kerran, jostakin asiasta puhuakseni ja tyypilliseen tapaansa hän vastasi: haloo. Sen jälkeen kuului iso rysähdys ja vasta hetken päästä hän pääsi takaisin luuriin kiinni. Yritin tietenkin saada selvää, mitä oli tapahtunut. Henri kertoi, että hänen konstruoimansa rakennelma näppäimistöineen oli sortunut. Hän oli kehitellyt systeemin, jonka avulla hän saattoi kirjoittaa sängyssään maaten!

Henri oli erittäin taitava kielimies. Hän oli persiankielen dosentti ja valtavan innostunut persiankielisen runouden kääntämisestä varsinkin Hafizista, mikä muodostaa tärkeän osan hänen tuotannossaan. Hän hallitsi laskujemme mukaan noin kymmentä kieltä niin, että hän pystyi niitä puhumaan. Lisäksi hän tunsi muitakin kieliä ja mm. käänsi unkarilaisen runoilijan Endre Adyn runon erääseen pieneen julkaisemaamme kirjaseen Huomisen heeros (Arator 2000).

Henrin mielikuvituksen luovuus yhteisissä keskusteluissamme ylitti upeasti kaiken tavanomaisuuden. Hänellä oli kyky yhdistää poikkeuksellisesti asioita, joita tavalliseen mielen maailmaan tottunut ei olisi osannut kytkeä yhteen. Henri oli luova runoilija, mutta samaan aikaan erilainen tiedemies johon yhdistyi vielä hyvä huumorintaju. Henrin mainiosta ja sukkelasta ilmiöiden hahmottamiskyvystä todistaa esimerkiksi Tarokkijohtaminen-teos (1991), jonka hän kirjoitti yhdessä Vesa Paavolan kanssa. Hän myös kirjoitti hyvän ystävänsä Raimo Antikaisen maailmankatsomuksesta, Jura-filosofiasta, taiteellisen näyn muodossa olevan artikkelin, joka kuvastaa yhtä paljon tekijäänsä kuin kohdettaan. Henrin hengenlaadun avaruus ja monipuolisuus oli hämmästyttävä. Se ulottui tiedemiehestä herkkään runouteen, mutta myös luoviin bisneskehittelyihin.

Henrillä oli useita yritysideoita, joista ilmeisesti kaikki eivät käytännössä kovin hyvin onnistuneet. Yksi firmoista luotiin Henrin idean pohjalta Reinin varrella Baselissa eräässä ravintolassa. Perustimme Oy Sophia Data Ltd yhtiön, joka tuotti erään ensimmäisistä humanistisista tietopankeista. Siihen aikaan CD-rom tekniikka oli edistyksellistä ja Henri teki suuren työn kerätessään levylle eri tuottajien tietopankkeja. Saimme sitä myös jonkin verran myytyä kirjastoille. Henri oli ollut luontevasti kirjastouransa liittyen tietopankkien kehittelijä ja hän oli mukana mm. Saudi-Arabian kansallisen tiede- ja teknologiakeskuksen projektissa Riadissa. Tätä projektia ja saudikulttuurin outoja piirteitä hän kuvaa teoksessaan Saudishamppanjaa (2003).

Henrin uteliaisuus ja samalla herkkyys uusille asioille kävi ilmi useasti. Eräänä päivänä 90-luvun alkupuolella hän saapui Kriittisen korkeakoulun toimistoon Kasarmintorilla täynnä intoa ja ilmoitti, että nyt on täysikuu. Se oli merkki sopivasta hetkestä shamanistiselle istunnolle, joka pidettiin Aino Ackten huvilalla. Sovittiin tarkempi ajankohta ja lähdettiin autolla Itä-Helsinkiin. Mukaan otettiin myös Henrin vanha tuttava, kuuluisa unkarilainen shamanismin tutkija Mihaly Hoppal. Meidät hyväksyttiin istuntoon mukaan ja istuimme ringissä kynttilöiden ympärillä ja tilaisuutta vetävä nainen alkoi kutsua tulenhenkiä hyörimällä rinkimme ympärillä. Se sai aikaan oudon tuulta muistuttavan vinkunan ympärillemme ja tunnelma oli varsin outo. Silmien piti jostain syystä olla kiinni ja sikäli kuin sitä silmänurkistani saatoin vilkuilla, oli rinkiin kokoontunut henkisesti risainen vakioporukka varsin tosissaan. Sitten Henri laitettiin lyömään shamanistista rumpua ja kulkemaan ympäri rinkiä. Henrin ote muinaisuuden tietovälineeseen oli kuitenkin ehkä liian hento ja jazzmainen (sitäkin Henri harrasti) ja sitten iskemään päästettiin Hoppal, jonka otteessa oli enemmän maagista voimaa. Siinä henget alkoivat liikkua. Hyvin kuvaavaa Henrille oli, että hän kirjoitti istunnosta heti pienen kolumnin tapahtuman jälkeen ja se julkaistiin Tietoviikko-lehdessä.

Henrin tuotanto on laaja ja monipuolinen. Teimme yhteistyötä muutamien teosten osalta. Ensimmäinen teos, jonka hän julkaisi Aratorin kautta käsitteli semiotiikkaa: Semiotics of culture : proceedings of the 25th Symposium of the Tartu-Moscow School of Semiotics, Imatra, Finland. Hän julkaisi Aratorin kautta myös romaanin Paikan henki (1993), joka on kulttuuritietoudella ladattu rakkaustarina höystettynä kankealla tiedemiesmäisellä selittävällä dialogilla. Hänen lukeneisuutensa ja sivistyksensä käy ilmi teoksen jokaiselta sivulta, jossa hän valloittavalla tavalla yhdistää semioottisen ja filosofisen otteensa arkipäivän ilmiöihin. Teoksen Freddy (Henrin toinen nimi oli Juhana Fredrik) lienee Henrin alter ego, virkamies, jolla oli salainen pahe: hän tuotti jatkuvasti kaunokirjallista tekstiä.

Hän teki Aratorille myös yhdessä ystävänsä professori Pentti Malaskan kanssa romaanin Nosferatun maa, joka käsittelee Bosnian kulttuuria ja jonka juoni perustuu suufilais-mystisten käsikirjoitusten etsintään. Myös tässä teoksessa Henri löytää inspiraatiota kulttuurin ilmiöistä. Hän osasi semiootikkona kiinnittää huomiota vakiintuneiden ja sovinnaisten piirteiden ohi kulttuurien erikoisuuksiin ja antoi niille myös uusia merkityksiä. Mieleen on jäänyt hänen viehtymyksensä esimerkiksi rebetika-musiikkiin ja Weaverin ja Shannonin kommunikaatiokaavan parannettuun versioon: siinä viestiin liittyi entusiasmi ja viesti palasi lähettäjälle, minälle, ”kohotettuna” – näin hän halusi palauttaa tiedon rinnalle elämän ja siihen kuuluvan paatoksen. Vaikka Henri oli realisti ja myös käytännön ihminen, hän oli henkisesti utelias, kiinnostunut kaikesta. Hän oli mieltynyt mytologioihin ja myytteihin, joita hän nimitti teoksessaan Alkukuviksi (1985). Hän osasi nähdä miten arkipäivämme toisti myyttisiä rakenteita ja toi esiin mytologioiden merkityksen tekemisissämme. Myös Sveitsin matkoillamme elimme ja pohdimme myyttistä tarinaa Graalin etsinnästä.

Henristä jäi mieleen ilotteleva mielikuvituksen lento ja suuri lukeneisuus, jonka hän yhdisti poikkeuksellisen luovasti arkipäivän ilmiöihin kuten Tarokkikortit johtamiseen. Hän oli niin tuottelias ja lennokas kirjoittaja, että voi jopa olettaa hänen julkaisseen teoksia kätkeytyen pseudonyymin taakse. Teoksessaan Saudisamppanjaa hän kuvasi arabikulttuuria varsin suorasukaisesti. Saattoi kuitenkin olla niin, että häneen itseensäkin oli tarttunut ripaus itämaista rentoutta ja suurpiirteisyyttä.

KT Esko Paakkola

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s