Pääsiäinen tuntuu – Dos. YTT Kari E. Turunen

Oletko koskaan tuntenut pääsiäisen? Pääsiäinen nimittäin tuntuu. Luonnon herätessä auringossa ja valossa, kosteuden lisääntyessä ja sulavan lumen höyryjen noustessa maasta, ilmassa on jo kesän aavistus. Talven tuulet ja tuiskut iskevät vielä vastaan, ja kesän lämpöä täytyy vielä odottaa. Tuoksuja liikkuu ilmassa, ja kesän odotus leviää kaikkialle. Vehreyden ja vihreyden voitto on varma. Tiedämme sen kokemuksesta, mutta välillä epäilemme, tuleeko kesä sittenkään.
Pääsiäinen nousee esiin myös tunnoissamme. Jos et tunne sitä, silloin tunteiden kadotettu todellisuus täytyy taistella uudelleen esiin, osaksi elämää. Tunteissa on tietoa, totuutta ja voimaa. Tunteet muuttuvat ihmissielussa kuviksi, mielikuviksi ja usein vakiintuneiksi myyteiksi, jotka toistuvat vuodesta toiseen. Ne ovat osa perittyä kulttuuriamme.
Pääsiäiseen liittyy paljon satuja. Niissä hyvä ja paha taistelevat, talvi ja kesä mittelevät voimiaan. Kun niitä luetaan lapsille, niissä siirtyy ihmiskunnan henkistä perintöä sukupolvelta toiselle, vai pitäisikö sanoa tunteellista perintöä kokijalta uudelle kokijalle. Saduissa esiintyy paljon tuttuja ja nimettäviä tunteita kuten vihaa, kateutta, pelkoa ja häpeää.
Nimettäviä tunteita on paljon ja ne ovat inhimillisessä todellisuudessa kovia tosiasioita. Sivistynyt osaa luetella nämä tunteet samoin kuin suomen kielen sijamuodot tai Abrahamin poikien nimet. Tuntemalla tunteet osaa liikkua paremmin tunteiden mastossa tai joskus niiden viidakossa.
Mutta tunnesivistys on kovin heikkoa vieläkin. Ehkä opeissa on ollut jotain vikaa. On ollut väärä näkemys, jolloin huomio on kiinnittynyt vain elämän ulkoisiin tosiasioihin. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten, kun puhuin tunteista akateemiselle yleisölle, osa kuulijoista häpesi (kova tosiasia) puolestani. He kokivat ehkä empaattista myötähäpeää (kova tosiasia) puolestani ja koettivat pelastaa minut sen nolon (kova tosiasia) erehdyksen vallasta, johon akateeminen sivistymättömyyteni (kevyt tosiasia) oli minut johdattanut.
Osa kuulijoista oli avoimen vihamielisiä (kova tosiasia) sen vuoksi, että he olivat joutuneet kuuntelemaan näin ala-arvoista puhetta akateemisessa, arvokkaassa ja tieteellisessä tilaisuudessa. Joskus joku lähti pois elehtien ja demonstroiden kyllästymistä ja epätoivoa: taasko tätä.
Kerran eräs paikalla oleva rehtori huomaavaisesti korjasi tilanteen ja sanoi, että heille opetettiin yliopistossa ennen vanhaan, että tunteet vain häiritsevät ja niistä täytyy päästä eroon. Hän näytti hyvin armahtavaiselta minua, vakavasti erehtynyttä nuorta miestä kohtaan. Ehkä olin hänen mielestään vielä pelastettavissa, kun minulle vain puhui rauhallisesti järkeä päähän. Ilmeisesti olin mielenterveystapaus, ”kun psykiatritkin pitivät tunteita aivojen konkurssina.” Ja konkurssia piti välttää. Tietoisuus on pelkkää ”hermosolujen pintavaahtoa”.
Mutta nyt on toisin. Akateeminen väestö osaa nimetä suuren joukon tunteita, ehkä hiukan punastellen, mutta kuitenkin. He ovat siis tunnesivistyneitä. Syvällinen tunnesivistys vaatii lisäksi näiden nimettävien tunteiden dynamiikan tuntemista, ja se vaatii jo pitkäjänteistä koulutusta, ja se ei ole vain muistamista vaan usein melko vaativaa läpielämistä. Tunnetieto on erilaista kuin matematiikka tai historiallinen informaatio. Tiedon lajeja on monia.
Tunnesivistykseen kuuluu lisäksi tiettyjä arvoja, kuten esimerkiksi hienotunteisuus (hyve tai ihanne). Ei saa murskata toista omahyväisellä itseviisaudella ja tunnedynamiikan puutteellisella tuntemisella. Tunteissa ei kukaan ole riittävän viisas. Ylimielisyys (pahe) johtaa tunneselkkauksiin. Siksi nöyryys on tärkeä metodi tunteissa viisastumiseen.
Sadut eivät kerro vain tunteista, vaan pikemminkin arvoista, erityisesti niistä arvoista, joita olen kutsunut ihanteiksi. Sadut ovat usein ihanteiden kuvia. Tyttäreni halusi aina kuulla uudestaan ja uudestaan Grimmin sadun Uskollinen Johannes. Kuulin, kuinka hän pidätti hengitystään ja välillä huokasi, sillä hänestä tuntui niin hyvältä ja jännittävältä, kun Johannes oli kuninkaalle uskollinen loppuun asti. Ihanteet ovat satujen pääaines ja varsinainen kasvattaja, erityisesti tunnekasvattaja.
Tarinoiden avulla ihmiskunta yrittää siirtää ihanteilla ladattuja tunteita yksilöltä toiselle. Ihmisen arvot elävät tunnoissa. Ihanteet on kudottu tunteiden vaippaan. Väkevien tunteiden välityksellä ihanteet ja hyveet tulevat osaksi ihmisen elämää. Näin ihmiskunnan henkinen perintö siirtyy saduissa, etenkin viattomille lapsille.
Mutta saduissa esiintyvät tunteet eivät ole aina nimettäviä tunteita, jotka kaikki osaavat luetella. Jotkut seikat vain tuntuvat. Tämä koskee esimerkiksi taidetta ja uskonnollisia seremonioita. Nimeämättömiä tunteita kutsutaan yleensä elämyksiksi. Elämykset ovat tunneainesta, ikään kuin alustavaa tietoa.
Jotkin elämykset tuntuvat tutuilta. Olen tuntenut näitä tunteita ennenkin, vaikka en pysty niitä nimeämään. Joitakin kokemuksia saattaa olla ylipäätään vaikea kuvata sanoin. Niin myös pääsiäinen tuntuu joltakin. Tuoksujen, värien ja valon lisäksi kevät tuntuu sanattomasti sisimmässämme. Keväällä kuollut ruoho näkyy vielä vaalean vihreän lomasta. Elämä nousee kuoleman keskeltä.
Pääsiäisellä on vahva uskonnollinen sisältö, joka luo siihen sanatonta salaisuutta. Pääsiäinen ei ole vain elämän heräämisen pakanallista juhlaa, vaan se muistuttaa kuoleman kovasta tosiasiasta. Siinä on elämän heräämisen rinnalla myös kuoleman läheisyyden tuntu. Tämä ristiriita luo keväiseen juhlaan salaisuuden, joka antaa meille informaatiota kätketystä mysteeristä, joka elää elämyksissämme ja jonka tunnistamme tunnoissamme.
Pääsiäisen tuntee siinä ristiriidassa, joka elää heräämisen ja kuoleman välillä. Mutta juuri keväällä elämä voittaa. Elämme ylösnousemuksen aikaa. Siinä elää viisauden kirkkaus. Mutta missä on ylösnousemus? Pääsiäisenä, kuoleman ja elämän juhlana, me tunnistamme ylösnousemuksen. Sekin elää tunnoissamme, vaikka se olisi sanaton, kuvaamaton tosiasia. Se on hiljaista tietoa, voittava tosiasia.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s